Staijii siipyyssä

Vuosia on kulunut, kun olin siipyyn tornilla staijaamassa syysmuuttoa. Navakka länsituuli piti edelleen lintujen muuttohalut kurissa onneksi yöpakkasia kuitenkin on .

Mantereen puolella putkirintama on kohti koillista. Josta sendari soi ihalitavaksi hienoja naakka-, varis- ja rastasparvia, jotka matkasivat etelään. Näitä vastaan vaelsivat pyrstötiaiset ja urpiaiset.

Meren puolella oli hiljaisempaa eniten haahkaa mustalintua ja ruokkia.

Tornilla tehtiin myös töitä. Energiayhtiöt ovat suunnittelevat pelastaa maaliman pystyttämällä propelleja tornin edustalle. Linkki. ja havainnekuva tornilta.

Tässä päivän runsaslukuisin laji räkättirastas.

Paikallinen merikotka on aloittanut mökin valkaisuprojektin joka näyttää olevan hyvässä vaiheessa.

Paikalla oli lisäkseni TLe, II, VF, KK, PSl, JKo
Päivän parhaimpina edellämainittujen parvien lisäki etelään menevä etelänkiisla ja paikallinen merisirri.

Projekti isokirvinen

Harry kyseli pitäisikö se isokirvinen hakea piolahdelta. Jossain isokirvisiä on ilmoitettu 5 kpl. Joten kyllä se piolahden niityltäkin löytyy. Auto on huollossa joten otetaan kirvinen ekopinnaksi. Lisänä voisi tulla heinäkurppa ja muita parempia lajeja.

Varma isokirvis sponde kiinnostaa sen verran että komppaus porukkaa saatiin heti enemmän.
Linjan edetessä selviää että heinäkurppaa ei ole paikalla. Tikat ovat kaikki käpytikkoja. Suohaukka on sinisuohaukka. Kiurut kaikki normikiuruja. Ja kirviset metsä- tai niittykirvisiä.

Joten paikalla oleva isokirvinen on joko erttäin luottavainen tai oli siirtynyt väliaikaisesti piolahden pelloille.

Takaisin pyöräillessä liikenne vielä hiljaisempaa kuin mennessä. Ainoastaan tinnu oli hakkuuaukealla päivystämässä. Mutta kyllä se isokirvinen löytyy piolahdelta. Kuka sen sitten sieltä löytää.

Kosteaa keliä (16.8.)

Kosteakeli on paras aika kahlaajien etsintään. "Kostea ilta" ei auta kahlaajien etsinnässä. Pöydässä muuten viirusikkalinnusta (TTu) , ylänkötyllistä(HL) ja aavikkotyllistä(DB) tosi sponden repineet. Lisäksi linnut ovat ainoat suomessa tänä vuonna tavatut yksilöt.

Seuraavana aamuna jouduttiin odottamaan iltapäivään asti että sadealue väistyi. KK:n kanssa saimme viimeiset sateet juuri trutklobbarnalle päästessä.

Vesi oli korkealla ja kahlaajat pakkautuneet pienelle haureelle. Jonne ei montaa lintua mahdu, mutta lajisto sitäkin suurempi. Paikalla puna- musta- valkoviklo ja suo- kuovi- lapinsirri sekä tylli liro, suokukko, kapustarinta, vesipääsky,punakuiri, västäräiski ja tavi. Joukossa on mukavasti sekä nuoria että vanhoja lintuja. Eli siitä sitten etsimään.

Jussi

Ylänkötylli jälkitunnelmia

Moi

Suomen ensimmäinen ylänkötylli viihtyi paikalla keskiviikko illasta aina sunnuntai aamuun asti. Joten aikaa oli runsaasti käydä hoitamassa uusi laji. Tarkemmin määritettynä tylli on aikuinen naaras lajiryhmä Atrifrons.

Kiitokset linnun löytäjälle Harrylle ja muulle retki porukalle Ilkalla ja Jukalle. Sekä lauttureille Karille ja Veikolle jotka jaksoivat kyyditä bongareita saareen ja pois.

Linkkejä ylänkötylli tunnelmiin ja kuviin.

Skaftung nature (Kari Korhonen)
Pinnalista (Petteri Mäkelä)
AJL I , II (Antti J Lind)
JTenovuo , kuvat(Jorma Tenovuo)
Harry J Lehto
Tarsiger , Ääni (kuuluu heikosti, kameran ja tuulen suhinan takaa)
Roller
Aalto Hanna ja Janne
Yhdistyksen kuva-galleria
Roger Olander

Ylänkötylli Domarilla

Jeps

Juuri ruokaa laittaessa tulee tieto aavikkotyllistä domarilla. Jonne päätän suunata iltapäiväretken. Olin ajatellut käydä lammasnevalla, mutta kyllä aavikkotylli menee edelle.
Pika syönti ja matkaan. Kiilin satamaan päästyäni kuulen että tuntomerkeissä on jotain ylänkötylliin viittaavaa.

Tyllillä on mustatjalat, nokka on siro ja töpäkkä. Selkäpuoli on tasaisen harmaa. Ainostaan siiven taipessa on mustaa ja punertavaa väriä. Laji pari on todella vaikea joten katostaan mitä tästä irtoaa. Kiinnostusta ainakin riittää.


Jussi

Turvenevojen kosteteikkoaltaat

Jeps

Kasvillisuusaltaita on rakenteilla kaiken kaikkiaan kolme lammasnevalle. Kuivatusvedet tullaan nostamaan pumpuilla altaaseen. Pumput tulevat nyt elokuun alussa päälle joten vedenpinta alkaa nousemaan. Joten nyt nähdään miten korkealle vesi nousee.

Muistakaa kun liikutte alueella, että se on työmaa-aluetta joten jättäkää tilaa leveille traktoreille ja muille kuljetuksille.

Läntinen allas : Altaalla on vähän kasvillisuutta ja avointa vettä keväästä asti. Joten allas on tällähetkellä parhain. Hyvä kuntoinen tie kiertää altaan idästä ja etelästä. Ilta päivällä voi mennä altaan etelä päähän paremman valon perässä.
Altaan sijanti:( Läntinenallas)





Pohjoinenallas: Allas on kasvillisuuden peitossa täysin. Tälle altaalle pääsee ajamaan autolla, jos ei ole kovin tarkka autostaan. Myös norinkylän kautta ruostetnevan peltotieltä ei ole pitkä kävelymatka.
Altaan sijainti( Pohjoinenallas)





Itäinenallas: myöskin kasvillisuuden peitossa.
Altaalle johtava tie on erittäin huonossa kunnossa. Lautan peltotieltä ei kuitenkaan ole pitkä kävely matka altaalle.
Altaan sijainti. (Itäinenallas )

Uusi lintupaikka teuvalle

Suurille turvetuotantoalueille on tulossa kasvillisuuskosteikkoja puhdistamaan kuivatusvesiä. Teuvalle lammasnevalle on rakenteilla tällainen allas.

Altaalle on jo kesän aikana pysähtyneet ainakin pikkutylli, Liro, valkoviklo, rantasipi, suokukko, kapustarinta ja tänään uusimpana tulokkaana suosirri. Ja nyt kahlaajien paluumuutto on vasta alkamassa joten paikassa kannattaa käydä. (Kartta)

Tulevaisuudessa lammasnevalle on tulossa lisää tällaisia altaita joten kierrettävää ja nähtävää riittää. Tässäkin on altaalla viihtynyt mikälieläinen. (Edit: Siniukonkorento)


Jussi

Tornien taisto siipyy

Tervehdys
Maasto kiireet pitävät kiireisenä ettei blogia ole ehtinyt päivittää. Joten tässä vähän päivitystä

Vetinen tornien taisto 9.5
Vesisade alkoi kun taisto alkoi ja loppui klo 12 jonka jälkeen nousi sumu. Alla TLe:n kuva
Tulos vaivaiset 89 lajia. Parhaimpana nokkavarpunen joka ohitti aivan tornin vierestä kohti pohjoista. Tämä taisto tullaan muistamaan pitkään.

Ekovappua piolahdella 1.5

Retkisuunnitelmia vapuksi oli 2, joko stånggrundiin staijiin tai ekoretkelle. Vappuna tiellä on huomattavasti vähemmän liikennettä ja ennusteet sään puolesta lupailivat kohtuullista pyöräkeliä, joten aamulla hyppäsin pyöränselkään. Ja suuntana rannikko, ei kuitenkaan stånggrundiin asti. Piakkoin irtosi toukokuun ensimmäinen pinna kun käenpiika huudatti sarjaansa. Ja ABC: kulmilta löytyi mustavaris, joka saattaisi olla sama joka oli samallapaikalla jo talvella. Perälässä kohtasi sankka sumu. Onneksi sumu oli vain perälässä joten ei sumusta ollut haittaa ollenkaan.

8-tien ylitettyä tuumasin mikä mahtaa olla ensimmäinen ekopinna joka jää sisämaa sarjan ulkopuolelle. Arvailut olivat vielä puutelistalla olevat kivitasku tai selkälokki, viimeistään lahdelta tulee isokoskelo. Arvailut eivät osuneet kun sembramäntyjen juurella pomppi pähkinähakki. Piakkoin taivaalla huuteli meriharakka ja sen jälkeen löytyi kivitasku, joten aika lähelle kuitenkin.


Piolahdella lietettä oli laajalti, kun vesi tapaa olla keväisin jossain muualla. Vastavaloon tihrustaessa irtosi lajeja reilunlaisesti, kun vesiäisiä teuvalta saa vain hyvällä tuurilla. Kuitenkin peruslajistoon lisänä irtosi vain punasotka.

Taveja löytyi kaiken kaikkiaan yli 60. Paikalla viihtynyt ameriikanserkku oli ilmeisesti jo eilen jatkanut Euroopankiertuetta.

Kun on näin lähelle merta päässyt, pitäähän ainakin haahka jostain saada. Kaskisiin asti en vielä lähde polkemaan joten suuntasin torrbonönin niemelle. Matkalla sinne rätisi peukaloinen juurakkokasalla, jota oli jo jonkin verran siirretty, joten peukun pesintä varmaan epäonnistuu.

Rämmittyäni surkean metsänläpi siintyi aavameri eessäpäin. Paikasta irtosi ilman kiikareitakin haahka ekolistalle optiikan avustaman melanitat, mertenmetso ja kuikka.

Laulujoutsenen ja kyhmyjoutsenen kohtaamisesta on ollut paljoin puhetta, kumpi väistää. Täällä kohtaaminen on jo todella lähellä, noin 5 metriä.

Kyhmyjoutsen hautoo kuvan vasemmalla laidalla ja laulujoutsen oikealla(tyrnipuskan oikealla puolella). Laulujoutsenen naapurina on räyskä ja haahkojakin luodolla varmasti pesii, joten ei ihan normaalissa erämaan ympäristössä. Kauhajoellahan laulujoutsen pesii keskellä peltoja entisessä savilammessa aivan kylätienvieressä. Joten muuntautumis kykyä kansallislinnullamme ainakin on.

Retken lisäyksenä tuli. Vuodareita10, ekopinnoja 32 joista 3 sisämaan puolella. Kilometrejä 75, kokonaisaika n. 7 tuntia joista poljettu 4:25.

Hanhipelloilla Kauhajoki aninkuja 16.4

Keväinen lintuharrastajan työ on hanhien laskenta. Joskus hanhet ovat helposti laskettavissa, mutta kun parvenkoko lähentelee puoltatuhatta menee homma vähän vaikeaksi. Lisäksi hanhet eivät aina näyttäydy hyvin. Siitä kysymys montako hanhea on alla olevassa kuvassa. (kuva suurenee klikkaamalla)

Hanhet ovat pääsääntöisesti metsähanhia. Joukkoon sopii muita hanhia. Meri-, Kanadan-, Tundra-, Valkoposki- ja lyhytnokkahanhia. Lyhytnokka määrä tuntuu kasvavan vuosivuodelta. Ei se enää suuri rari ole. Alla olevassa kuvassa niitä on 2 kpl.

Kauhajoen tulva pelloille on myös pysähtynyt myös sorsia kiitettävästi. Amerikan serkkuja ei tästä parvesta tullut vastaan.


Parveen on ilmeisesti tullut myös jonkun kaupungin talviset pullasorsat. Erilaisia värivääristymiä löytyi 3. Valkearintainen naaras, lähes musta valkearintainen sorsa ja valkea Aku Ankka.


Niin siitä kuvasta. Etualan hanhen vasemmalla yläpuolella makaa 3 hanhea. Joten yhteismäärä on ainakin 9. Lisää voi ilmoitella kommenttiin

Jäätiedoituksia lintuharrastajille.

Närpiö Stånggrund:

Sisälahdet tukevassa kiintojäässä.
Niemenkärki kylmän yön jäljiltä laajalti (yö)jäässä (Nattis på svensk).

Ulompana muutamia ajelehtivia jäälauttoja.

Niin ja stänggrundin tie oli syväurainen, jäinen ja erittäin kuoppainen. Kuten soratiet tätä nykyään ovat.

Kaskinen Metsäbotnian jätevesialtaat:

Sisäaltaat jäässä. Sinisorsa pari suoritti näytöksen jäälle laskeutumisesta.

Merenlahti kapea pieni sula. Alle 50 X 100 m. Onko ensitalvena sulaa ollenkaan ?
(ohuin jää ei erotu tässä kuvassa)

Ja sitten lintukuvia. Suuntasin retken kevään ensimmäisen kiurun toivossa. Tätä lähdin yrittämään piolahteen. Ensimmäiseksi vastaan tuli pulmus (Ple niv) parvi n 80. yksilöä.


Tästä jatkettua matkaa näin pienikokoisen harmaankyyhkyn matkaavan pohjoiseen. Pysähdyin uudelleen katsoakseni tarkemmin, mutta uutukyyhky(Col oen) oli kadonnut. Kiikaroin vähän ympärille ja huomasin vähän matkan päässä kiurumaisen linnun pellossa. Ehdin jo iloita kevään ekaa kiurua, mutta lähempi tarkastelu osoitti linnun olevankin tunturikiuru (ere alp). Ei nyt kovin suuri pettymys.


Laitettua tiedon eteenpäin saapui porukkaa yllättävän nopeasti paikalle. Eli paineita alkaa harrastajilla jo olevan, onhan jo edellisinä vuosina tähän aikaan ollut muutto jo hyvässä vauhdissa. Kiurua (Ala arv) ei retki tuottanut.

Suupohjan pöllöretki 2009

Perjantai-iltana 6.3.2009 järjestettiin Suupohjassa yleinen pöllöretki Suupohjan Ympäristöseuran ja Suupohjan Lintutieteellisen Yhdistyksen toimesta. Retki alkoi klo 18 Kauhajoen Hyypästä, Hyypän majalta.

Aluksi kävimme yrittämässä varpuspöllöä paikalta, jolla edellisvuosina on laji havaittu. Metsää oli taas hävinnyt eikä jäljellä olevasta kuusikosta varpuspöllöä saatu ääneen edes sen ääntä matkimalla.

Ennen pimeyden laskeutumista lähdimme etsimään Möykkykylässä edellisenä päivänä nähtyä hiiripöllöä. Valitettavasti pöllö ei enää päivystänyt samalla paikalla, eikä sitä löydetty ennen pimeän tuloa. Jatkoimme pohjoiseen toiselle varpuspöllöpaikalle. Pikkupöllöä ei sieltäkään kuultu, mutta retken ensimmäinen pöllö havaittiin. Viirupöllö huuteli jonkun matkan päässä ja ääni kuului melko hyvin pysähdyspaikallemme. Hieno havainto!



Viirupöllöä hetken kuunneltuamme suuntasimme länteen Korpikylän itäpuolelle. Pysähdyspaikalle kuului pienen odottamisen jälkeen helmipöllö, sekä luultavimmin sama viirupöllö kuin edelliselle paikalle. Samalla pidettiin pieni kuvaesitys "Suomen pöllöt" kirjan avulla. Taivalmäen Jukka-Pekka sattui omalla retkellään samalle paikalle ja kävi tervehtimässä retkeläisiä.

Jokunen pysähdys tehtiin ilman kuulohavaintoja (muista kuin koirista ja autoista), mutta lopulta kuultiin useampi helmipöllö ja yksi huuhkaja. Peltoalueilla ei kovin paljon pysähdelty, joten varpuspöllön lisäksi myös sarvipöllö jäi kuulematta. Tuulta oli avoimilla paikoilla jonkin verran, mikä hiukan haittasi kuuntelua. Retki päättyi joskus iltakymmenen jälkeen Hyyppään.

Retkelle osallistui yhteensä 11 henkilöä, mukaanlukien retken johtaja Teemu Tuovinen Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiristä, sekä Suupohjan Lintutieteellisestä Yhdistyksestä TTu ja II. Pöllöretken saldo, huuhkaja, viirupöllö sekä useampi helmipöllö, oli hyvä verrattuna moniin aiempien vuosien retkiin. Erittäin hyvän pöllökevään vuoksi sitä oli lupa odottaakin.


Kirjoittaja jatkoi pöllöretkeä loppuyön Isojoella, jossa kuuluikin useampia viirupöllöjä, helmipöllöjä sekä yksi sarvipöllö. Myös seuraavana yönä pöllöjä kuului kiitettävästi.

Pöllöretki järjestetään taas ensi keväänä, vaikka todennäköisyys kuulla silloin pöllöjä onkin pieni, koska myyräkantojen uskotaan romahtavan tänä keväänä, mikä vienee useimmilta pöllöiltä mahdollisuuden onnistuneeseen pesintään tältä keväältä, sekä pakottaa ne jättämään reviirinsä ja vaeltamaan paremmille myyrämaille. Suupohjaan jäävät pöllötkään eivät luultavasti ole kovin äänekkäitä ensi keväänä, koska huono ruokatilanne ei mahdollista pesintää.


TTu

Kararetki Kauhajoella (28.2)

Sll:n pohjanmaan piirin kanssa järjestetty koskikararetki näytti sään puolesta lupaavalta. Pitkään jatkuneet pakkaset ovat jäädyttäneet useat kosket lähes umpeen, mutta kuitenkin sulia koskia löytyy että varmasti jostain kara löytyy.

Kokoontumispaikalla jännitettiin tilannetta kuinka monta osallistujaa tulee. Retkeä oli mainostettu useassa paikassa, joten tietoa retkestä pitäisi olla. Vaikka ilma on oivallinen koskikaroille se ei välttämättä ole sitä yleisölle, liekö sitten tämä ollut syynä koska paikalle ilmaantui yllättävän vähän retkeläisiä. Reitti suunnitelmaksi muotoutui nopeasti Harjakylä, Pietarinkoski, asuuli ja ikkeläjärvi.

Harjakylässä koski oli sopivasti avoinna. Sulan reunalla oli useita karalle sopivia jälkiä, mutta karoja paikalla ei nyt näkynyt yhtäkään. Ympärillä pyöri paljon tinttejä ja viherpeippoja läheisiltä ruokinnoilta.

Pietarinkoskella (yllä) joka itselle oli uusi paikka, oli myös sulaa paljon jäljellä. Vanhan sahan ympärillä oleva koski oli mitä oivallinen uimapaikka karalle, mutta tämäkin koski oli karaton. Pohjustuksessa paikalla oli yksi vesipappi, mutta nyt jouduimme pettyneenä jatkamaan matkaa.
Ja suuntaamaan Ikkeläjärvelle jossa aamulla oli ainakin yksi kara. Päästyämme paikalle ei tarvinnut karaa kauaa etsiä. Ensimmäinen kara löytyi heti tieojasta ja pian lähti toinen lentoon.
Pääuomasta löytyi jo vielä kaksi karaa lisää. Ikkeläjärven lasku-uoma on todella pitkälti auki, joten karoja saattaa olla enemmälti. Karojen lisäksi paikalta löytyi myös sinisorsa pari. Yksi koskikara oli erittäin hienosti ihan kohtuullisella skouppaus etäisyydellä, mutta eipä sitä silloin älynnyt. Joten tästä karajutusta ei löydy retkikohteen kuvaa. Onneksi yhdistyksen sivuilla on karoista erittäin hienoja kuvia.

Hiljaisuuden äärellä (27.2)

Nyt kun kuukauden pikkukuumeilu on ohi ja kunto nousemassa. Pääsee viimeinkin haastavammille retkille. Pari vuotta sitten tein ensivisiitin grytskäretille. Retki oli hieno vaikka lintuja ei silloin liiemmin näkynyt. Edellistalvi ei lauhuutensa takia sallinut hiihtoretkiä jäälle. Nyt pitkään pysytelleet pakkaset ja lumi, tarjosivat mahdollisuuden lähteä uudelleen suupohjan läntisimpään niemeen.

Sää oli mitä mainioin. Lähes tyyni ja auringon säteet suodattuivat pilven läpi niin että silmiä ei tarvinnut siristellä. Jo tässä vaiheessa havahduin hiljaisuuteen joka tuntui aluksi jopa ahdistavalta. Tarkasti kuullostellessa huomasin että mantereelta kuuluu kuitenkin autojen ääniä, myöhemmnin selvisi että siellä liitetään tieverkostoon uutta saarta.

Märigrundi eteläkärki oli avoin jäästä kaukana ulkomerellä ajelehti joitain jäälauttoja. Talvimyrskyt olivat kasanneet todella mahtavia jäävalleja rantaan korkeimmat olivat yli 2 metrisiä. Muutamat olivat jo romahtaneet omasta painosta.

Aivan veden rajassa jäävallit olivat onttoja joten piti olla tarkkana mihin menee. Syvyyttä oli heti yli puolimetriä ja hiihtomatkaa mantereelle 3 km, joten haasteita ei täältä kannata etsiä. Itse onnistuin katkaisemaan täällä sauvani joten katajikon läpi hiihto yhdellä sauvalla on tarpeeksi haastavaa. Hiihto matkalla långgrundiin kuului myös kevään ensimerkit. Harmaalokki kailotti jo lähes täydellä voimallaan. Kevät tulee.

Grytskäretin läntisin kolkka långgrund on ihanteellisin luontainen meristaiji paikka. Noin 10 m. korkeat rantakalliot takaavat mahtavan näkyvyyden merelle. Aavan meren sektori yltää lähes 180 asteeseen. Ulkomeri alkaa heti eikä edessä ole yhtään karikkoa tai luotoa, vain aavaa merta. Nyt täältä irtosi kiikareilla Isokoskelo parvi.

Kuvan oikeassa reunassa siintää yhdistyksen vanha lintuasema gåshällan. Tietenkin lisänsä paikan mystiikkaan lisää se ettei siellä ole staijattu, joten varmaa tietoa paikan erinomaisuudesta ei ole.

Grytskäretin lisäerikoisuus on vielä että saaressa on myös oikea järvi Norkfladan. Hevosenkengän muotoinen järvi on taatusti vesilintujen suosiossa.Nyt lintupuolella on hiljaista , mutta biotooppi on sellaista että kesällä metsikössä ja rantavesissä on taatusti elämää. Kun suurin osa saaresta kuuluu rantojen suojelualueeseen ei ole mökeistäkään suurta haittaa. Nykyisitä saaren käviöistä löytyi useita jälkiä hirvi, metsä-, ja valkohäntäkauris, orava, metsäjänis, minkki ja useita jyrsiöitä, sekä yksi mönkijä ja hiihtäjä. Hiihtäessä takaisin autolle mieleen juolahti erään kuvernöörin lause "I'll be back".