tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulukuun peltotulvien joutsenia

Lauha syksy on tarjonnut linnuille jatkoaikaa. Esimerkiksi laulujoutsenia on viipynyt Suupohjan pelloilla niin sisämaassa kuin rannikollakin.

Itsenäisyyspäivän ympäristön vesisateet nostivat vedet korkealle. Ojista ja joista vedet nousivat perinteisesti tulvaherkille pelloille esimerkiksi Kristiinankaupungin Härkmeressä ja Pakankylässä sekä Kauhajoella Kainastonjoen varrella.

Samaan aikaan voimakkaat länsituulet ovat nostaneet myös meriveden huomattavan korkealle - parhaimmillaan liki metrin nollatasoa korkeammalle. Härkmerenlahdenkin rannoilla vesi on noussut laitureille.

Pari päivää itsenäisyyspäivän jälkeen meno oli Härkmeren tulvilla suorastaan keväinen. Lähes 150 joutsenta ruokaili rauhalliseen tahtiin rupatellen ja siipiään ojennellen. Joutsenten lisäksi tulvalta kuului 30-päisen sinisorsaparven räpätystä. Olipa joukkoon lyöttäytynyt yksi haapanaparikin.

Laulujoutsen oli tärkeä lintu myös päivänsankarille: 8.12. on Jean Sibeliuksen päivä. Vuonna 2015 säveltäjämestarin syntymästä on kulunut 150 vuotta, mitä on juhlistettu vuoden aikana monin tavoin.


Sibeliukselle luonto oli läheinen ja näkyi monin tavoin hänen elämässään (Sibelius abc>Luonto ja linnut). Luonto vaikutti säveltäjään syvästi lapsesta lähtien ja myöhemmin luonto oli vahvasti äänessä Sibeliuksen musiikissa.
Linnuista Sibeliuksen muistiinpanoissaan näkyivät erityisesti isot ja näyttävät lajit: kurki, hanhi ja joutsen. Joutsenissa oli kauneutta ja niiden äänissä soivat trumpetit (kts. Suomen luonto). Sibeliuksen tapa istua vuokra-autossa lintuja katsellen kuulostaa melkein nykyiseltä lintuharrastajalta.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Joutsen rescue



Sääennuste enteili sateista päivää joten aamulla ei ollut kiirettä rannikolle. Ja suunnittelin että käytän päivän koti askareisiin.  Ennen 11 tuli soitto että pontuksessa olisi joutsen kävelemässä tien vieri ojassa vaikean oloisesti. Lupauduin käymään katsomassa mikä siellä on tilanne. Varustauduin ottamaan linnun kiinni ja kuljettamiseen. Sekä mahdolliseen lopettamiseen.

Paikka ei tahtonut ensiksi löytyä, mutta varmistettuani vielä ilmoittajalta paikkaa, lintu löytyi tien toiselta puolelta ojanpohjalta makaamassa. Samassa selvisi että kyseessä onkin kyhmyjoutsen, eikä laulujoutsen kuten voisi olettaa. Knööli puuttui teuvan listaltani joten pinna tuli siitä. Parkkeerattuani auton lintu nousi heti kävelemään. Kulkeminen oli vaivalloista, mutta vain kaltevasta lumisesta pinnasta johtuvaa.



Knööli otti heti etäisyyttä kun sitä lähestyi, joten päätin heti aloittaa kiinniottoyritkset. Ensimmäisillä kerroilla lintu levitti siipensä ja siiven iskut olivat täysin normaalit. Kolmannella kerralla lintu lensikin kymmenisen metriä, mutta tieliittymä penkka pudotti linnun uudelleen maahan. Neljännellä kerralla sain linnun päälle levitettyä huovan, jolloin knööli rauhaantui täysin. Tutkin lintua tarkemmin eikä linnusta löytynyt muuta kuin oikeasta jalasta ruhjeita, mutta tätä lintu ei aristellut mitenkään. Eli lintu oli täysin kunnossa, vain väsynyt.



Joten laitoin liftarin säkkiin ja antaa kyydin kaskisiin, jossa nyt sulaa riittää.


Rantaan päästyäni,  suhkot rauhallinen liftarin innostui liikkumaan enemmän. Ja vapauduttuaan lintu rauhoittui nopeasti ja alkoin juomaan, jota olisi pitänyt tarjoita kiinni otettuna.




 Kyhmyjoutsenen eng. nimi (Mute swan) pitää muuten paikkansa, ei äännähdöstäkään koko aikana. Ainoa ääni tuli linnun siivistä, lentoon lähtö yrityksessä. Tielle joutsen lieneen päätyneen luultuaan tietä sulaksi joeksi, kun tien tien lähellä ei ollut tarjolla mitään juotavaa tai syötävää. Uupunut lintu ei toipunut lento matkastaan. Toivottavati knööli nyt saa syötyä ja levähdettyä sen verran jotta löytää omalle reviirille.