lauantai 26. kesäkuuta 2010

Suomineidon olkapäällä

Jokunen vuosi sitten tuli tehtyä ensimmäinen lapinretki. Silloin kun pääsi takaisin kotiin niin tuli mieleen ettei koskaan enää. No viime vuonna alkoi kaipaamaan jo niin paljon sinne että tänä vuonna sinne on pakko päästä. Vakioreitti laskennassa oli jo käymälläni alueella yksi reitti laskematta joten sinne siis.
Reitin alku oli helppo lavivaara- syväjärvi on tiehallinnon ylläpitämä reitti. joka tosin on nyt lopetettavien listalla.
Polun ylläpitoa siellä ei ole juurikaan tehty. Muutamaa eroosion vuoksi uudelleen reititettyä kohtaa lukuun ottamatta.  Ei kuitenkaan tässä kohtaa.
Ensimmäinen yöpyminen tapahtui syväjärven autiotuvassa.
 
Kämppä on erittäin hyvin pidetty. Siisti kaikki mitä retkeilijä tarvitsee löytyy. ( Trangia ei tietenkään ole tuossa käytössä).
Yöllä alkoi jatkuva sade jonka loppumista en alkanut onneksi odottelemaan vaan lähdin sadekamppeet mukanani kohti puussaslupun autiotupaa. Jonne on vain moottorikelkka reitti joka tuki omaa reitti valintaani. Sade jatkui koko päivän ja muuta kuvaa ei tuolta päivältä ei tullut. 
Seuraavana aamuna (yöllä) 02:00 olin suunnitellut aloittavani linjalaskennan. Mutta sade jatkui ja klo. 00:50 näytti siltä että koko laskenta pitää siirtää seuraavaan päivää. Mutta puolituntia myöhemmin alkoi lännestä tulemaan valkoisempaa pilveä, ja päätin lähteä reitille joskos sää selkeentyisi. Joka sitten tapahtuikin. Ja klo 03:30 olin reitillä ja aloitin laskennan.

Reitti oli maastoltaan erittäin helppo. Vaikeakulkuista maastoa ei ollut ollenkaan tunturi koivikkoa, tunturi nummea (jossa ei ollut vaivaiskoivuja) ja suota. Sää ilmeisesti piti linnut suhkot hiljaisena koska pajulintuja oli vain muutama kerrallaan äänessa ja vain yksi laulava sinirinta. Muutama sinirinta oli kyllä reitillä tiksuttamssa mutta laulamaan ne eivät alkaneet. Parhaimpana oli tundraurpiais pari. Jotka tulivat nierislupun laella vastaan.


Reitiltä tullessa oli paremmin aikaa tarkastella suon lintuja tarkemmin. Josta löytyi helposti suokukko pesintä, vesipääskyjä ja valtavasti liroja. Kuitenkin paremmat kahlaajat (kuirit ja sirrit) loistivat poissa olollaan.
 
Kalattoman järven pohjois rannalla oli erittäin hieno rentukka kukinta. Itse järveltä ei kummempia lajeja irronnut.

Puusasvaaran kämppä taasen näyttää tällaiselta. Varustukseltaan kämppä on huonompi kuin syväjärven ja käytön jälkiä on enemmän.
Sisällä on kuitenkin lämmin kamiina jossa vesijäähdytteiset kumisaappaat kuivuvat nopeasti.

Päivällä oli käytävä tarkastamassa itse puussasvaaran rinteet ja näkymät.

Ja valtakunnan raja. Kova tuuli takasi sen että pinnoja ei norjasta herunut.

Ja Suomen puoleltakaan ei lähtenyt kuin niittykirvinen joten kiiruna saa vielä odottaa. Kuvassa näkyy myös vaellussauvat. Joita ensimmäisen kilometrin aikana kirosin turhiksi tikuiksi, mutta ylämäessä tuntui helpottavan menoa ja hyllyvällä suolla tuo mukavat 2 lisä tukipistettä kannattamaan kulkijaa. Suosittelen erittäin lämpimästi suokomppaukseen.
Sitten oli jo paluu matkan aika. Reittinä sama kuin tullessa, mutta nyt kuivassa säässä. Kun poroaita ja moottorikelkka reitti kohtaavat niin on tehtävä jonkinlainen este. Täällä on rakennettu silta poroaidan ylitse. Lankut ovat harvassa joten porojen ei pitäisi siitä uskaltautua ylitse. kuitenkin toiselle puolelle oli asetettu köydet varmistamaan. Sillan kupeessa varoitteli mustaviklo ahkerasti.

Ja tässä pakollinen poro kuva.
Edellis päivän sateet nostivat vettä myös purossa keskijoen ylitse menevä silta oli täysin veden saartama.
Tässä ei enää saapas riittänyt. Kuten ei viimeisessä suosilmäkkeessä jossa jalka komeasti upposi polvia myöten turpeeseen. Onneksi ylösnousu oli helppoa sauvojen ansiosta.

Ilmeisesti kolme päivää saapas jalassa aiheutti sen että oikeassa jalassa alkoi kumma särky joka epäilytti sen verran ettei uskaltanut enää tehdä lenkkiä tarvatovaaran suuntaan. Vaan piti tyytyä teräväharjujen maisemiin. Sen verran teräviä harjut ovat ettei mönkijöillä ei sinne ole uskaltauduttu.
Loppuun on laitettava kuva paikasta johon auton jätin. 90-luvun alkupuolella hiihtokeskusbuumissa myös tänne rakennettiin hiihtokeskusta. Päärakennus on valmis ja rinteet raivattu lavivaaraan, mutta sitten ilmeisesti saapui lama ja rahat loppuivat ja paikalle ei muuta ole tehty.

Takaisin suupohjaan oli pysähdyttävä liminganlahdella ja sannanlahdella joskos hietatiira sattuisi näkymään. Tornissa oli jo muita bongareita ja heiltä kuulin että lintu lennellyt jokin aika sitten ja kadonnut läheiselle venevalkaman suuntaan reilu 20 minuuttia kärvisteltyä hietatiira saapui ja lenteli erittäin komeasti tornin ympärillä valitettavat kellään tornissa olijalla ei ollut kameraa joukossa ja tiiran ohitukset lähietäisyydeltä jäi ikuistamatta. Joten en voi kuin sanoa GOMEE oli.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Ruokosirkkeli

Kun parempaa sirkkalintua odotettiin niin odotukset olivat korkealla ruokosirkkalinnusta. Viimevuotinen Turon löytämä viirusirkkalintu yllätti täysin. Mutta 8.6 löytyi se odotetumpi sirkkeli harvinaisuus. Ruokosirkkalintu (loc lus) Närpiön rangsbyfjärdeniltä. Ja löytäjänä aluevastaavamme Ilkka Iivonen.

Lintu on siis Ilkalle eko sponde. Onnittelut. Lintu lauloi yllättävän lähellä. Aluksi paremmassa valossa lintua etsittiin liian kaukaa. Yön ja paksumpien pilvien pimentyessä. Lintu löytyi paljon lähempää. Valoa vain on jo turhan vähän.
Tästä saa taiteellisen (lue:surkea) tallenteen linnun äänestä. Maastossa tuntuu olevan mukavasti itäisiä laulajia joten yöllisiä kuuntelu retkiä kannattaa tehdä.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Pyörällä pääsee.........

..... tai sitten ei!
 
Sply:n verkossa äskettäin retostelemani pyöräretki häämötti edessä ti 1.6.2010 iltasella. Pyörässä oli uusi takavanne ja sisäkumi. Ei kun matkaan n. klo 20.45. Ensin mennään Näsiänmäelle kuuntelemaan peukaloisten aarioita.

No, kolme kertaa pamahti, kolme kertaa polkaistiin taipaleelle. Ei, ei pamahtanut lähtölaukaus, vaan takakumi! Ensin taivalta taittui n. 400 m, kova pamaus ja takaisin ja kumin paikkaukseen, jo rutiinilla. Uusi yritys klo 21.45. Matkaa taittui peräti n. 700 metriä, kun pahaenteinen sihahdus kantautui korviin. Taas takaisin, nyt potutti jo aika lailla. Mietintää, eväiden syöntiä ja sitten vanhan, jo hyllytetyn renkaan paikkaus. Joskohan se kestäisi!

Ja matkaan taas vähän ennen puoltayötä. Nyt suuntana suoraan Hyypänlaakson laulumaat. Kilometri oli jo takana, kun kirottu puhahdus taas kävi ja ei kun lykköö hommiin! Kyllä jääräpäisinkin pohojalaanen jo uskoi, ettei tällä kulkupelillä pääse mihinkään. Kyllä hatutti!
Aamulla heti kauppaan ja uusi ulkorengas ja varmuudeksi vielä uusi sisärengaskin. Koeajo vaikutti lupaavalta ja iltasella uusien eväiden tekoon.

Klo 22.05 uusi yritys Näsiänmäkeä kohti. Nyt sujui entiseen malliin ja meno maistui hienossa illassa.

Näsiänmäessä oli hiljaista, kuten saattoi arvatakin. Liian myöhään olin paikalla. Möykkykylän kautta Tervajärventielle. Varpuspöllön atrapointia  paikalla, josta Ville muutamia päiviä sitten oli kuullut varpuspöllön. Turhaa oli viheltelu ja levyn soittaminen. Ei vastausta kylmenevässä yössä. Mutta sitten Harrinkallion tiehaarassa jostain kaukaa kuului varpuspöllön vihellystä, siinä vaiheessa, kun pillit oli jo pantu pussiin ja jalat polkimille. Muutama imitointi viheltämällä ja sieltähän ilmestyi paikalle tosi arhäkkä kaveri. Useat syöksyt aivan kypärää hipoen osoittivat kuka täällä on herra! 

Tyytyväisenä jatkoin matkaa kohti Korhoskylää. Yli - Korhosen Heikin nurkilla veteli viitakerttunen korvia hivelevästi kaunista lauluaan. Samaa ei voinut sanoa tutulla paikalla, Korholan Riston nurmipellossa, rääkyvästä ruisrääkästä. Jokisillalta kuuntelin pensassirkkalintua, jonka odotinkin paikalla olevan. Sumun vallatessa jokilaaksoa suuntasin etelään hiekkateitä pitkin. Naurisojan notkossa oli toinen viitakerttunen.

Seuraava maininnan arvoinen laji oli satakieli, joka Pantintien Kesäahteen eteläpuolella lauleli.
Jokilaaksosta ylös punnertaminen oli vetelillä jaloilla tuskan takana, vaikka tahtia antoi ajelun kolmas viitakerttunen Pantintien Könnönkylän puoleisessa päässä, Kantatie 44 läheisyydessä.
Pikitietä matka jatkui etelään mm. 6 leppälinnun (Könnö - Juonikylä -alueella) ja satakielen säestämänä.

Heikkurinkylän kierros ei tuonut mitään uutta, samoin Kirveskylän läpiajo tarjosi tyhjää. Katikan kanjonia lähestyttäessä toiveet päivän sarastuksen myötä taas kirkastuivat. Kanjonin pohjalla oli selvästi kylmempää (mittari näytti alimmillaan +1,9 astetta), mutta linnut tapailivat jo ahkerasti laulunpätkiä. Pikkusieppo ei vain soitoista noteerannut, eikä idulikaan. Mutta Kolmentuulenlakin tyvellä onnisti. Pikkusieppo se siellä Katikanluoman varrella aloitteli lauluaan. Kipusin laelle ja hyvin kuului innokas laulu. Samoin puukiipijä intoutui vetelemään oikein messevästi. Toista pesuetta varmasti puuhailee. Evästauon jälkeen pyöräntyöntö rinnettä ylös ja kun puuskutus vähän hellitti, tavoittivat korvani idänuunilinnun hätäisen säkeen. Hetken matkan päästä kuului toinen ja vielä yksi tuli laulamaan hyvin lähelle paikassa, jossa Hosiojan ja Katikanluoman välinen kannas kapenee muutamiin metreihin.

Mieli oli korkealla ja kun takarengasta vielä oli varaa pumpata tiukempaan timmiin, matka kohti Kampinkeidasta sujui kohtuu mukavasti. Salmenmäen tienvarren hakkiolla lauleli kangaskiuru ensin männyn latvassa, sitten laululennossa. Toista pesuetta lie puuhailemassa.
Kampinkeidas oli hiljainen, ei pohjansirkkua laitarämeellä, ei punajalkavikloa lammilla, ei kalasääskeä suon yllä. Onneksi isokäpylintuparvi (poikue?) ilahdutti  kävelymatkan aikana. Kuudes Ekopinna oli plakkarissa.

Alkuperäinen suunnitelmani jatkaa matkaa Nummijärvelle ja Ylimysjärvelle, täytyi hylätä ajanpuutteen ja polkijan kunnon vuoksi. Joten suuntasin takaisin Kiviluomankylään ja Hautalankyläntietä jokilaakson yli (4 ylitys) Kantatie 44:lle ja kotia kohti. Piiparinkylässä lauloi vielä viitakerttunen Hirviluoman notkossa, retken neljäs.

Retki oli ohi klo 7.35 ja mittariin kertyi melko tarkalleen 80 km. Kohtalaisen päivätyön tehneelle maistui aamukahvi ja aamun puuhat muutenkin. Olo oli tyytyväinen, kun suoriutui "urakasta" kunnialla.

Takarenkaan ongelmat poistuivat, kun uskoi viimein, että ulkorenkaassa on vikaa. Mikä aiheutti sitten sen, että jo muutaman sadan metrin jälkeen pamahti, on arvoitus. Silmämääräistä vikaa ei ole havaittu. Yksi pistoreikä siinä on, mutta sen kohdasta sisärengas ei ole rikkoutunut.

Lujalle se otti, mutta pääsihän sillä pyörälläkin viimein matkaan!

Terveisin

Keijo T. Seppälä, Kauhajoki