Kevään herkkuja

Keväällä en ole ehtinyt päivittää blogia, mutta summataan koko kevät yhteen juttuun.

Talvi oli hiljainen. Tammikuun kohokohta oli Ismon löytämä lapintiainen.

Kevät tuli edellis vuosia myöhemmin ja hanhien saapuessa oli pellot vielä pääosin lumen alla, joten isoja hanhisummia ei tänä vuonna tullut. Kuvassa kevään toinen hanhiparvi ( edellinen 2 merihanhea ). Parvessa enemmistö lyhytnokkia.

Rannikolla itätuuleton kevät teki sen, että jäät eivät lähteneet koskaan vaan mätänivät rantaan. Tässä aktiivista alkukevään staijausta siipyyn niemellä

Jäiden mädännyttyä muutto pääsi käynnistymään. Todella hyviä muuttopäiviä ei sattunut. Pitkään jatkuneessa etelävirtauksessa linnut muuttivat pikkuhiljaa. Pattihaahkoja ei nähty yhtään, mutta jääkuikkia kuitenkin useita. Alakuvassa ilta-arktikan aikana huomattu merisirri.

Mustaisnevan linnusto on selvityksen alla. Aamun suokierroksen jälkeen oli mukava napostella viimeiset eväät kodassa.

Kevään muita pikkukivoja olivat Skrattnäsin upuepo ( harjalintu). Harryn löytämä lintu viipyi paikalla pari päivää. Itse kävin bongaamassa lajin seinäjoen reissulla. Närpiön Skrattnäshän on Teuvan ja Seinäjoen välillä :) Harjalintuja oli keväällä myös toinen Kristiinankaupungissa ja yksi Teuvalla.

Ilkan löytämät jalohaikarat ovat aina komea ilmestys. Tällä kertaa saimme nauttia tuplaten.

Lintuaamu Kurikan Jyllinkoskella

Kurikan 4H-yhdistyksen ja Suupohjan lintutieteellisen yhdistyksen yhteislinturetki Kurikan Jyllinkosken lehtomaisemiin järjestettiin 28.5.2011. Retken aloitusajankohdaksi valittiin “vasta” kello 8, koska tarkoitus oli saada retkelle osallistumiselle mahdollisimman alhainen kynnys. H-hetkellä paikalla sähkömuseon pihalla oli kahdeksan osallistujaa. Sateinen ja kylmä viikko varmaankin pelästyttivät osan tulijoista. Lintuaamuna keli oli kuitenkin suhteellisen lämmin ja sateeton: siispä oiva retki-ilma. Pieni tihkusade retken välillä ei tiheäpuustoisessa maastossa haitannut lainkaan.Aluksi käveltiin Kyrönjokiuoman itäpuolen tietä pitkin hiljalleen edeten etelän suuntaan.

Tähystystä padon suuntaan. Koskikara toiveissa.


Punavarpusellekin saatiin kierroksen aikana uusi nimitys: rakkausvarpunen :).



Seuraavaksi palattiin museon pihalle takaisin ja käveltiin palan matkaa joen länsipuolta Kiskonniemen suuntaan.


Lopuksi käveltiin museon pohjoispuolella olevalle nuotiopaikalle, jossa paistettiin makkarat ja syötiin eväät. Kiitos kaikille retkelle osallistuneille!

Retkellä havaitut linnut havaitsemisjärjestyksessä:

1. Sinitiainen

2. Lehtokerttu

3. Pajulintu

4. Talitiainen

5. Punakylkirastas

6. Peippo

7. Punavarpunen

8. Naakka

9. Räkättirastas

10. Sepelkyyhky

11. Ruokokerttunen

12. Fasaani

13. Varis

14. Isokoskelo

15. Kirjosieppo

16. Mustarastas

17. Punarinta

18. Vihervarpunen

19. Isokuovi

20. Keltasirkku

21. Mustapääkerttu

22. Viherpeippo

23. Naurulokki

24. Harmaasieppo

25. Pajusirkku

26. Kalalokki

27. Telkkä

28. Rantasipi

29. Pikkutikka rummutus ?

Ekaekaa

Vuosi vaihtui ja on aika kerätä ekaekaa pinnoja. Yhytin kaskisten altailta tavi naaraan itsenäisyyspäivän alla. Rallissa tavia ei löytynyt eikä sen jälkeenkään, mutta sulaan johtavaa ojaa ei ole loppuun asti koluttu. Oja on louhittu kallion kylkeen ja on siten suurilta isoa louhikkoa.

Ojan alkupää tulee puhdistus altaalta. Ja heti sen alussa oli sinisorsat(15 kpl) ja niiden joukossa tavi naaras. Tarpominen tänne oli todella hikinen urakka. Mutta onneksi tavista tuli uusi päiväpinna. Ojasta ei etsiskelystä huolimatta löytynyt mitään muuta. Suurin syy on ojan louhikkoisuus ja tuskin tuo vesi niin hyvin puhdistettua on.

Katsaus kalasamaan lokkien toivossa oli turha. Lokittomuutta ihmetteli varmaan hipökin, jolla oli hyvät näkymät satamaan.

 Seuraavaksi suuntasin krs:n suuntaan. (näin jälkikäteen olisi pitänyt suunnata kohti kurikkaa.Piolahdessa oli iso xxx kokoinen keltasirkkuparvi(en saanut siitä minkäänlaista summaa joten en laittanut sitä tiiraankaan. Juu olen huono ihminen :). parvi oli todella levoton ja seasta ei löytynyt muita kuin pikkuvarpusia. Lålbyn kaatopaikalla runsaassa rikkakasvustossa kuului vain urpiaisen ääntä ja sekin taivaalta.
Perusksessa oli nähty nokkavarpunen. ruokinta oli silloin autio eikä lähistöltäkään löytynyt muuta ruokintaa. Suuntasin siten peruksen sähkövoimalan pihaan syömään eväitä ja pitämään korvia auki. Tinttien lisäksi löytyi vain pikkuvarpusia. Jatkoin matkaani karijoen kautta kohti kauhajokea pysähtyen matkalla, mutta mitään parempaa lajia ei enää vastaan tullut. Nälkäkin alkoi tulemaan joten kurikassa oleva harmaapäätikka jää odottamaan listalle pääsyä.

 6 vuoden aikana, jolloin olen aktiivisesti kerännyt 1.1. pinnoja,  listalla on nyt 59 lajia jotka kaikki on suupohjan alueelta. Laskeskelin että noin 80 lajia pitäisi irrota, joten tekemistä riittää.