Kararetki Kauhajoella (28.2)

Sll:n pohjanmaan piirin kanssa järjestetty koskikararetki näytti sään puolesta lupaavalta. Pitkään jatkuneet pakkaset ovat jäädyttäneet useat kosket lähes umpeen, mutta kuitenkin sulia koskia löytyy että varmasti jostain kara löytyy.

Kokoontumispaikalla jännitettiin tilannetta kuinka monta osallistujaa tulee. Retkeä oli mainostettu useassa paikassa, joten tietoa retkestä pitäisi olla. Vaikka ilma on oivallinen koskikaroille se ei välttämättä ole sitä yleisölle, liekö sitten tämä ollut syynä koska paikalle ilmaantui yllättävän vähän retkeläisiä. Reitti suunnitelmaksi muotoutui nopeasti Harjakylä, Pietarinkoski, asuuli ja ikkeläjärvi.

Harjakylässä koski oli sopivasti avoinna. Sulan reunalla oli useita karalle sopivia jälkiä, mutta karoja paikalla ei nyt näkynyt yhtäkään. Ympärillä pyöri paljon tinttejä ja viherpeippoja läheisiltä ruokinnoilta.

Pietarinkoskella (yllä) joka itselle oli uusi paikka, oli myös sulaa paljon jäljellä. Vanhan sahan ympärillä oleva koski oli mitä oivallinen uimapaikka karalle, mutta tämäkin koski oli karaton. Pohjustuksessa paikalla oli yksi vesipappi, mutta nyt jouduimme pettyneenä jatkamaan matkaa.
Ja suuntaamaan Ikkeläjärvelle jossa aamulla oli ainakin yksi kara. Päästyämme paikalle ei tarvinnut karaa kauaa etsiä. Ensimmäinen kara löytyi heti tieojasta ja pian lähti toinen lentoon.
Pääuomasta löytyi jo vielä kaksi karaa lisää. Ikkeläjärven lasku-uoma on todella pitkälti auki, joten karoja saattaa olla enemmälti. Karojen lisäksi paikalta löytyi myös sinisorsa pari. Yksi koskikara oli erittäin hienosti ihan kohtuullisella skouppaus etäisyydellä, mutta eipä sitä silloin älynnyt. Joten tästä karajutusta ei löydy retkikohteen kuvaa. Onneksi yhdistyksen sivuilla on karoista erittäin hienoja kuvia.

Hiljaisuuden äärellä (27.2)

Nyt kun kuukauden pikkukuumeilu on ohi ja kunto nousemassa. Pääsee viimeinkin haastavammille retkille. Pari vuotta sitten tein ensivisiitin grytskäretille. Retki oli hieno vaikka lintuja ei silloin liiemmin näkynyt. Edellistalvi ei lauhuutensa takia sallinut hiihtoretkiä jäälle. Nyt pitkään pysytelleet pakkaset ja lumi, tarjosivat mahdollisuuden lähteä uudelleen suupohjan läntisimpään niemeen.

Sää oli mitä mainioin. Lähes tyyni ja auringon säteet suodattuivat pilven läpi niin että silmiä ei tarvinnut siristellä. Jo tässä vaiheessa havahduin hiljaisuuteen joka tuntui aluksi jopa ahdistavalta. Tarkasti kuullostellessa huomasin että mantereelta kuuluu kuitenkin autojen ääniä, myöhemmnin selvisi että siellä liitetään tieverkostoon uutta saarta.

Märigrundi eteläkärki oli avoin jäästä kaukana ulkomerellä ajelehti joitain jäälauttoja. Talvimyrskyt olivat kasanneet todella mahtavia jäävalleja rantaan korkeimmat olivat yli 2 metrisiä. Muutamat olivat jo romahtaneet omasta painosta.

Aivan veden rajassa jäävallit olivat onttoja joten piti olla tarkkana mihin menee. Syvyyttä oli heti yli puolimetriä ja hiihtomatkaa mantereelle 3 km, joten haasteita ei täältä kannata etsiä. Itse onnistuin katkaisemaan täällä sauvani joten katajikon läpi hiihto yhdellä sauvalla on tarpeeksi haastavaa. Hiihto matkalla långgrundiin kuului myös kevään ensimerkit. Harmaalokki kailotti jo lähes täydellä voimallaan. Kevät tulee.

Grytskäretin läntisin kolkka långgrund on ihanteellisin luontainen meristaiji paikka. Noin 10 m. korkeat rantakalliot takaavat mahtavan näkyvyyden merelle. Aavan meren sektori yltää lähes 180 asteeseen. Ulkomeri alkaa heti eikä edessä ole yhtään karikkoa tai luotoa, vain aavaa merta. Nyt täältä irtosi kiikareilla Isokoskelo parvi.

Kuvan oikeassa reunassa siintää yhdistyksen vanha lintuasema gåshällan. Tietenkin lisänsä paikan mystiikkaan lisää se ettei siellä ole staijattu, joten varmaa tietoa paikan erinomaisuudesta ei ole.

Grytskäretin lisäerikoisuus on vielä että saaressa on myös oikea järvi Norkfladan. Hevosenkengän muotoinen järvi on taatusti vesilintujen suosiossa.Nyt lintupuolella on hiljaista , mutta biotooppi on sellaista että kesällä metsikössä ja rantavesissä on taatusti elämää. Kun suurin osa saaresta kuuluu rantojen suojelualueeseen ei ole mökeistäkään suurta haittaa. Nykyisitä saaren käviöistä löytyi useita jälkiä hirvi, metsä-, ja valkohäntäkauris, orava, metsäjänis, minkki ja useita jyrsiöitä, sekä yksi mönkijä ja hiihtäjä. Hiihtäessä takaisin autolle mieleen juolahti erään kuvernöörin lause "I'll be back".