Karkauspäivän ulkoilut ja kevätlaskenta

Karkauspäivän aamuaurinko puski matalan sumukerroksen läpi. Säätä oli mukava ihailla Piolahdessa jossa oli yritys saada timalit vuodarilistalle. Saattoi retken toinen osapuoli mainita jotain karkauspäiväpinnoistakin.
Näkyvyys oli melko heikko ja helposti saattoi kuvitella itsensä jonnekkin muualle, asunnottomalle ja puuttomalle alueelle.
Lumimyräkät olivat puskeneet ruovikko alueen melko kapeaksi kaistaleeksi eikä timaleja näkynyt saati kuulunut... Pari räksää sentään äänteli itsensä vihkon täytteeksi.

Timalejakin olisi saattanut löytyä, mutta emme tarkastaneet kuin pienen osan alueesta. Vesi oli noussut jäälle ja jäätynyt uudelleen. Jokaista askelta uusi heikko jää ei kestänyt, joten vaihtokenkien puutteessa jätimme leikin kesken.
Piolahdesta painelimme Kaskisten kalasatamaan tarkastamaan päivän lokkitarjontaa. Kaksi vanhaa merikotkaa seisoivat jäällä nuoremman lajitoverin lentäessa yli. Variksen härnäys ei liiemmin vanhaa paria häirinnyt. Lokkeja paikalla viitisenkymmentä, mutta peruslajeihin oli tyytyminen.
Stånggrundin jäätilanne kiinnosti, joten kävimme reippailemassa itsemme niemenkärkeen. Ainoat paikalliset linnut olivat kaksi harmaalokkia. Jäätilanne näyttää kuvassa huonommalta mitä se oli. Saaren takana oli pieni sula ja miltei rantaan saakka olis tiheää ajojäätä joka oikealla tuulella häipyisi maisemasta.
Niemenkärkeen oli mukava kävellä lahden jäätä pitkin. Rantametsän aurinkoinen reuna herätti viherpeipot ja tintit kuuluttamaan toivottavasti pian alkavaa kevättä.
Talvilintulaskentojen kevätlaskenta oli vuorossa seuraavana aamuna. Maisemat olivat lumiset ja ekaa kertaa lumenauraaja oli kyllästynyt ilmeisesti niin paljon, että Tattarin peltotiet olivat tuiskun jäljiltä auraamatta. Kinoksissa välillä lunta polveen saakka, mutta eipä tuo haitannut mitään.
Naakat olivat jo pesimärakennustensa hollilla pareittain. Keväänmerkkeinä myös lukuisat laulavat viherpeipot, tiaiset ja pikkuvarpuset, sekä peräkanaa hangella jolkotelleet ketut.
Rantakosken sillan alle oli puhejennut muutaman neliön sula. Karoja ei paikalla ollut viihtynyt puuttuneista ruokailujätöksistä päätellen, mutta monen muun linnut juoma- tai kylpyammeena sula oli toiminut.
Viimeisellä metsäosuudella päivittelin syksyn myrskytuhojen täydellistä siivoamista (koko metsä lakiaksi), kun samalla huomasin kelossa päivystävän minipöllön. Päivä oli jo pitkällä, mutta koitin silti viheltää pari kertaa josko vastausta irtoaisi. Alla olevasta videosta voi tarkastaa irtosiko.



Viime kevätlaskennasta viisastuneena päätin pidentää reittiä parilla kilsalla. Täytyy harkita tulisiko muutoksesta pysyvä. No koukkauksesta johtuen reitille irtosi uusi laji, kun Rääsyn peltojen päällä paineli pohjoista kohden nuorehko merikotka. Reitin tulokset TÄSTÄ.

Alkuvuoden taivalluksia 2012

Olipa aika kokeilla itsekin tämän bloggerin suomia mahdollisuuksia ja kantaa korteni kekoon kokemusten jakamisessa lintuharrastamisen lavealla rintamalla.
Ajattelin kertoilla näin alkuun "laajoin kaarin" ja tuoda esiin tammikuun 2012 hetkiä. Niitä, jotka jostain syystä ovat muistikuviin piirtyneet tai joista on sattunut kuvankin räpsäyttämään.
Alkuvuosi alkoikin heti siinä mielessä hienoissa tunnelmissa, että pääsin avaamaan lintulaskentareitin vapaa-ajan asuntomme lähimaastoihin Kristiinankaupungin Svisskäretiin. Kirjoitan "pääsin" lähinnä siksi, että olin tuossa vaiheessa saanut tietooni luontokartoittajaopiskeluun hyväksymisestä Porin seutuville eli saatoin luottaa siihenkin, että jatkossa pystyn enemmän Svisskäretissä olemaan ja siten laskenta-ajat olisivat helpommin järjestettävissä.
Olinkin jo suunnitellut reitin kartalle aiempien retkeilykokemusten avittamana, mutta silti olosuhteet pääsivät hiukan yllättämään ja kaikkialta ei päässytkään ihan odotetusti.

Merialueilla vesistöt olivatkin alkuvuonna hieman "yli äyräidensä" ja tietyt hyvät rantapusikot oli ihan järkevää jättää väliin. Svisskäretin kärjen tienoilla oli siis ihan hyvä tyytyä vain vankkoihin metsäautoteihin ihan reitin tuleviakin kahluuaikoja silmällä pitäen. Ja metsätiethän olivat tapaninmyrskyn jäljiltä oikein vankassa kunnossa.

Laskentareitti 1.1 tuotti mukavat 20 lajia http://hatikka.fi/?page=view&id=1044576&source=2 vaikka itse olin ajatellut lajimäärän jäävän puoltakin pienempään. Merialue oli vielä osin auki Svisskäretin lahden tienoilla sekä aivan Lapväärtin jokisuun meriedustalla, joka näkyy Svisskäretin niemen kärkeen. Kauempana horisontissa oli meri vielä ihan tyystin auki. Paikalle, varsinkin jokisuun edustalle, oli jäänyt lepäilemään laulujoutsenia mukavia määriä ja nämä viihdyttivät koko laskentareitin kulkua äänekkäillä trumpeteillaan. Myös isokoskelot, lokkilinnut, merikotka löytyivät Svisskäretin kärjen tienoilta ja nostivat laskennan lajilukua.

Alkuvuoden hienoja tapahtumia oli myös linturuokinnan aloittaminen Svisskäretissä. Vuosiahan tuotakin oli pohtinut, mutta vasta nyt saattoi luottaa siihen, että pystyy itse paikalla käymään ruokintaa täydentämässä. Laitoin ruokinnan jo vähän ennen uutta vuotta, mutta päivät olivat alkuun hyvin pitkiä ruokintaa seurattaessa, sillä alkuvuoteen mennessä en nähnyt yhtäkään lintua ruokinnalla käyvän, eikä siis myös laskentaan ruokinnasta apua ollut. Paikka on kuitenkin sen verran metsäinen ja "syrjässä", että olisi varmaan ollut hyvä aloittaa ajoissa jo syksymmällä, jotta linnut olisivat paikan löytäneet ja siihen tottuneet. Myös lämpö oli vuoden vaihteessa vielä korkealla, linnut löysivät varmaan ravintoa hyvin metsistä.
Alkuvuoden "keikka" tuli ja meni ja seuraavan kerran Suupohjan käynti osui tammikuun puoliväliin.
12.1 Ruokinta edelleen tyhjillään, siemenmäärät aivan samoissa eikä rasvatangoissakaan syöntijälkiä.
Siksi olikin varsinainen tapahtuma kun 14.1 todistettavasti sinitintti löytyi paikalta siemeniä hyödyntämästä. O'laa!

14.1 ja 15.1 jatkui matka Närpiöön Stånggrundin käynneillä ja menomatkalla 15.1 Ängsön ja Eskön välisellä kanaalilla osui kuin osui jokin "täplä" vasempaan silmäkulmaan sulan paikkeilla. Peruutus autolla takaisin sillan kohdalle ja täplää tarkastelemaan.

Ja kauniisti aamuauringon kajossa paikalla uiskenteli pikku-uikku! Ja lintu antoikin tarkastella itseään hienosti ottaen tarkastelijan hyvin lungisti. Tästäpä piti laittaa pari soittoa eteenpäin ja muutkin harrastajat pääsivät lintua ihailemaan, Ilkalle poljettu ekopinna. Itselle lintu oli Suupohjan pinna. Hyvin pienessä sulassa lintu sinnitteli ja kuuleman mukaan olikin jo seuraavana päivänä paikalta poissa. Myöskään itse en lintua huomannut 14.1 käynnillä, eli lyhyen visiteerauksen pikku-uikku teki venekanaalin maisemiin.

Linnusta löytyy parempiakin Tonin ottamia kuvia yhdistyksen kuvasivuilta, mutta tässä yllä käsivaralla räpelletty tunnelmakuva kaukoputken läpi.
Stånggrundista muutamia mukavia perusmerilintuja ja paluumatkalta Närpiön suuntaan löytyi hieno tikliparvi pellolta yhdessä keltasirkkujen kera. Paikalla oli noin 90 tikliä, eipä ole silmiin yhtä isoa parvea aiemmin osunut.

Stångrundissa oli vielä tammikuun puolivälissä meri auki laajalti.

Mutta kuun lopulla viimeisellä tammikuun Suupohjan keikalla paikka oli jo pitkälti jäässä, vaikka muutamia railoja ja aukkoja edustalla olikin.

Ja railoista löytyi muutama vesilintu, joista uivelokoiras pilkisti valkeudessaan hienosti esiin.

Tämän 30.1 retken ehdoton yllätys oli takavasemmalta esiin putkahtanut nuori muuttohaukka, joka jatkoi tiiviisti pienen kurvailun jälkeen etelää kohti. Katsomme toki ensin miten ARK tämän havainnon statuksen suo.
Eikä toki pidä unohtaa menomatkalla, lähes "pikku-uikun kohdilla" männyn oksillä tähystänyttä varpuspöllöä. Se olikin jo itselleni vuoden toinen varpuspöllö, sillä edellisenä päivänä oli löytynyt myös Tiukan Puskamarkista linturuokintaa kiihkeästi tarkkaileva pikkuviisas.

Tammikuun lopun pakkasjakso saikin myös ruokinnalle Svisskäretiin sitten edes jonkinmoista tiaiskuhinaa ja pihabongauksessa saikin jo katsella pientä ruuhkaa ja nahisteluakin syömäpaikoista.
Mutta allekirjoittaneen pakkaset ajoivatkin taas etelän maisemiin. Kunnes taas suunta Suupohjaan käy.