Pihabongauksen satoa

Talitiainen.

Talvella lintuharrastuksen voi ottaa rennosti, joten pihapiirin linnut tarjoavat mukavan tarkkailukohteen. Lintuja ei tarvitse lähteä katsomaan kauemmas, kun järjestää linnuille monipuolisen tarjoilun.

Käpytikka.

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestetty valtakunnallinen Pihabongaus antaa hyvän yleiskuvan lintutalveen. Kun lintuja katsotaan kymmenillä tai sadoilla pihoilla, mukaan saadaan hyvä otos myös vähälukuisemmista talvehtijoista. Talven sääolot muokkaavat pihoihin kokoontuvaa lintujoukkoa ja jokaisessa vuodessa on omat erityispiirteensä.
  
Pihabongauksen lajimäärä (taulukossa eivät kaikki lajit) Suupohjassa jäi tällä kertaa normaalia pienemmäksi, koska alkutalven pakkasjakso harvensi talvilintujen valikoimaa (Suupohjan kisataulu). Lauhan joulukuun jälkeen tammikuussa oli vuorossa hyvin kylmä - ja edelleen vähäluminen - pakkasjakso.

Mustarastas on säännöllinen talvehtija.

Vähälukuisista talvehtijoista esimerkiksi mustarastaita oli Suupohjassa totuttua niukemmin. Satunnaisista vieraista peippoja tavattiin vain kolme eikä järripeippoja lainkaan. Tikli, punarinta ja moni muu talviharvinaisuus jäi Pihabongauksessa näkemättä.

Pikkuvarpunen on menestyjä.

Monena talvena runsaat urpiaiset ja vihervarpuset olivat tällä kertaa lähes yksittäisten lintujen varassa. Pöllöt puuttuivat lajilistalta kokonaan, sillä varpuspöllökin jäi näkemättä. Viherpeippoja löytyi sentään melko monelta pihalta. Varpusten määrä jäi alle puoleen pikkuvarpusten määrästä.

Talitiainen piti pintansa yleisimpänä lajina, sillä se nähtiin lähes jokaisella Pihabongauksen havaintopaikalla. Sinitiainen, keltasirkku ja harakka olivat seuraavaksi yleisimmät lajit. Syksyn voimakkaan vaelluksen jäljiltä käpytikka löytyi nyt talvella monelta pihalta.

Keltasirkku oli runsaslukuisin laji.

Runsaslukuisin laji oli keltasirkku, vaikka lähes lumettomassa maisemassa suuri osa keltasirkuista taisi viihtyä edelleen peltojen puolella. Toiseksi runsain lintu oli talitiainen ja kolmanneksi kipusi viime vuosien menestyjiin kuuluva pikkuvarpunen.

Sivun kuvat: kk, in

Välipäivä päivitystä suksenjärveltä

Välipäivien ollessa vapaata yhden päiväretken päätin suunnata suksenjärvelle. Järvellä kun tulee käytyä turhan harvoin. Edellinen käynti kerta oli varmaan kesäkuussa, kun kävin bongaamassa Ismon löytämän luhtahuitin.
  Pitkään ei tarvinnut järvitiellä kävellä kun koivikosta alkoi kuulumaan pyrstötiaisen tirskautus. Pieni odottelu ja 4 kaunista pyrstötiaista tien vieri pajukoita. Sen verran kauniisti pyrstikset olivat, ettei tullut mieleenkään dokumentoida tilannetta.

Vedenpinta on korkealla, aivan kevät tulva korkeudella. Kahlaus järven pohjoisosaan ei antanut muuta kuin kovan vastatuulen. Joten järvi itsessään on syytä tarkistaa tornilta.

 Tammi tornille menevällä polulla oli todennäköisesti seija myrsky kaatanut kuolleen kuusen polun varteen.

Teeriä tornista löytyi 51 kpl joista naaraita oli lähes 20. Tuntuma on että järvellä on enemmänkin teeriä.

Järvi itse on sula. Tunne oli outo koska kertaakaan ennen ei järveltä ole löytynyt ainuttakaan vesilintua, ei edes joutsenta. Tornilla ollessani kuulin hömötiais parin. Retkilajilista tulee täydelliseksi kun lisää autossa noustessani kuulemat hippiäiset. Kova etelä tuuli tekee sen ettei linnut liiku ja ääni kauas kanna.