Ekovappua piolahdella 1.5

Retkisuunnitelmia vapuksi oli 2, joko stånggrundiin staijiin tai ekoretkelle. Vappuna tiellä on huomattavasti vähemmän liikennettä ja ennusteet sään puolesta lupailivat kohtuullista pyöräkeliä, joten aamulla hyppäsin pyöränselkään. Ja suuntana rannikko, ei kuitenkaan stånggrundiin asti. Piakkoin irtosi toukokuun ensimmäinen pinna kun käenpiika huudatti sarjaansa. Ja ABC: kulmilta löytyi mustavaris, joka saattaisi olla sama joka oli samallapaikalla jo talvella. Perälässä kohtasi sankka sumu. Onneksi sumu oli vain perälässä joten ei sumusta ollut haittaa ollenkaan.

8-tien ylitettyä tuumasin mikä mahtaa olla ensimmäinen ekopinna joka jää sisämaa sarjan ulkopuolelle. Arvailut olivat vielä puutelistalla olevat kivitasku tai selkälokki, viimeistään lahdelta tulee isokoskelo. Arvailut eivät osuneet kun sembramäntyjen juurella pomppi pähkinähakki. Piakkoin taivaalla huuteli meriharakka ja sen jälkeen löytyi kivitasku, joten aika lähelle kuitenkin.


Piolahdella lietettä oli laajalti, kun vesi tapaa olla keväisin jossain muualla. Vastavaloon tihrustaessa irtosi lajeja reilunlaisesti, kun vesiäisiä teuvalta saa vain hyvällä tuurilla. Kuitenkin peruslajistoon lisänä irtosi vain punasotka.

Taveja löytyi kaiken kaikkiaan yli 60. Paikalla viihtynyt ameriikanserkku oli ilmeisesti jo eilen jatkanut Euroopankiertuetta.

Kun on näin lähelle merta päässyt, pitäähän ainakin haahka jostain saada. Kaskisiin asti en vielä lähde polkemaan joten suuntasin torrbonönin niemelle. Matkalla sinne rätisi peukaloinen juurakkokasalla, jota oli jo jonkin verran siirretty, joten peukun pesintä varmaan epäonnistuu.

Rämmittyäni surkean metsänläpi siintyi aavameri eessäpäin. Paikasta irtosi ilman kiikareitakin haahka ekolistalle optiikan avustaman melanitat, mertenmetso ja kuikka.

Laulujoutsenen ja kyhmyjoutsenen kohtaamisesta on ollut paljoin puhetta, kumpi väistää. Täällä kohtaaminen on jo todella lähellä, noin 5 metriä.

Kyhmyjoutsen hautoo kuvan vasemmalla laidalla ja laulujoutsen oikealla(tyrnipuskan oikealla puolella). Laulujoutsenen naapurina on räyskä ja haahkojakin luodolla varmasti pesii, joten ei ihan normaalissa erämaan ympäristössä. Kauhajoellahan laulujoutsen pesii keskellä peltoja entisessä savilammessa aivan kylätienvieressä. Joten muuntautumis kykyä kansallislinnullamme ainakin on.

Retken lisäyksenä tuli. Vuodareita10, ekopinnoja 32 joista 3 sisämaan puolella. Kilometrejä 75, kokonaisaika n. 7 tuntia joista poljettu 4:25.

Ekoilua

Huhtikuun viimeinen viikonloppu piti pyhittää ekopinnojen keruulle, koska oma lista näytti aika surkealta vaikkakin kotipihasta onkin muutama parempi sisämaan eko napsahtanu. (sääksi, tikli, merikotka...)


Perjantai-iltana päätin hoitaa parit pöllöt. Helmipöllö ja suopöllö tulivatkin helposti listalle. Isokoskelon näkeminen on Teuvalla aina hyvä juttu. Nyt ne hoitui listalle muuttavina tosi korkealta. Lapisirkkua ei irronnut vaikka yritystä oli.

Ekomenopeleistä jaloin, vaihteeton Helkama Oiva. Taittuu myös huonommatkin polut.


Lauantaiaamuna lähdettiin Sannan kanssa Suksenjärvelle. Lähin paikka mistä löytyy muitakin anaksia kuin sinisorsa ja tavi.

Tällä kertaa joukkoon muut anakset pääsi vain haapana.

Myös rupikonnat olivat heränneet sankoin joukoin. Muita päivän vuodareita olivat sitruuna ja neitoperhonen sekä suruvaippa.

Ilman makkaranpaistoa ei retki ole juuri mikään.

Isolepinkäinen ja pyrstötintti pääsivät listalle ennen poislähtöä. Illalla ajoimme pyörillä vielä Perälään. Komsissa ilmantilaa hallitsi joku lentohärveli (laskuvarjo ja kovaääninen potkuri). Kone ei kuitenkaan ollut aivan turha sillä se nosti joesta lentoon harmaahaikaran.

Sunnuntaina yritimme vielä lapinsirkkuja, mutta turhaan. Päivän kovin oli kuitenkin merimetsot, jotka lensivät SW Rääsyssä. Itse en aiemmin ole kyseistä lajia Teuvalla nähnyt. Viikonloppuna uusia ekopinnoja kovasta retkeilystä huolimatta tuli vain 17. Kyllä se tästä lähtee...