Joutsen rescue

Sääennuste enteili sateista päivää joten aamulla ei ollut kiirettä rannikolle. Ja suunnittelin että käytän päivän koti askareisiin.  Ennen 11 tuli soitto että pontuksessa olisi joutsen kävelemässä tien vieri ojassa vaikean oloisesti. Lupauduin käymään katsomassa mikä siellä on tilanne. Varustauduin ottamaan linnun kiinni ja kuljettamiseen. Sekä mahdolliseen lopettamiseen.

Paikka ei tahtonut ensiksi löytyä, mutta varmistettuani vielä ilmoittajalta paikkaa, lintu löytyi tien toiselta puolelta ojanpohjalta makaamassa. Samassa selvisi että kyseessä onkin kyhmyjoutsen, eikä laulujoutsen kuten voisi olettaa. Knööli puuttui teuvan listaltani joten pinna tuli siitä. Parkkeerattuani auton lintu nousi heti kävelemään. Kulkeminen oli vaivalloista, mutta vain kaltevasta lumisesta pinnasta johtuvaa.

Knööli otti heti etäisyyttä kun sitä lähestyi, joten päätin heti aloittaa kiinniottoyritkset. Ensimmäisillä kerroilla lintu levitti siipensä ja siiven iskut olivat täysin normaalit. Kolmannella kerralla lintu lensikin kymmenisen metriä, mutta tieliittymä penkka pudotti linnun uudelleen maahan. Neljännellä kerralla sain linnun päälle levitettyä huovan, jolloin knööli rauhaantui täysin. Tutkin lintua tarkemmin eikä linnusta löytynyt muuta kuin oikeasta jalasta ruhjeita, mutta tätä lintu ei aristellut mitenkään. Eli lintu oli täysin kunnossa, vain väsynyt.

Joten laitoin liftarin säkkiin ja antaa kyydin kaskisiin, jossa nyt sulaa riittää.

Rantaan päästyäni,  suhkot rauhallinen liftarin innostui liikkumaan enemmän. Ja vapauduttuaan lintu rauhoittui nopeasti ja alkoin juomaan, jota olisi pitänyt tarjoita kiinni otettuna.

 Kyhmyjoutsenen eng. nimi (Mute swan) pitää muuten paikkansa, ei äännähdöstäkään koko aikana. Ainoa ääni tuli linnun siivistä, lentoon lähtö yrityksessä. Tielle joutsen lieneen päätyneen luultuaan tietä sulaksi joeksi, kun tien tien lähellä ei ollut tarjolla mitään juotavaa tai syötävää. Uupunut lintu ei toipunut lento matkastaan. Toivottavati knööli nyt saa syötyä ja levähdettyä sen verran jotta löytää omalle reviirille.

Karaton hiihtoloma

Hiihtoloma on ollut perinteisesti hyvää aika talvisille kararetkille. Tänä talvena koskikaroja on kuitenkin ollut vähän perinteisillä talvehtimispaikoilla. Pakkasjaksot ja lauhat kelit tulvineen ovat ajoittuneet siten, että koskikarat eivät ole viihtyneet erityisen hyvin Suupohjan maisemissa.

Virtavesien äärellä on ollut helmikuussa runsaasti sulapaikkoja, mutta koskikaroja niillä on pulikoinut melko niukasti. Hiihtolomaviikon perinteinen karakierros tuotti harvinaisen huonon tuloksen, kun kirjaukset jäivät nollaan. 

Jokunen havainto Suupohjassa talvehtivista koskikaroista on kuitenkin tehty myös helmikuussa. Laji on tavattu ainakin Kauhajoella ja Närpiössä, mutta havaintojen ja lintujen määrä jää huomattavan vähäiseksi.

Kauhajoella helpoimmin tavoitettava karapaikka on ollut keskustassa uimahallin vieressä sijaitseva koski. Helmikuun alussa paikalla koettiin dramatiikkaa, kun joen ylittävältä sillalta löytyi kuollut koskikara. Paikallislehdenkin sivuille päässyt kara oli mahdollisesti törmännyt sillan ylittävään autoon.

Uimahallin koski ei kuitenkaan tyhjentynyt kokonaan, sillä lauhan helmikuun aikana paikalla on nähty muutaman kerran uusi koskikara. Helmikuussa koskikara on kuitenkin ruokaillut koskella huomattavan harvoin, joten uimahallin koskella on tehty monta karatonta käyntiä.

Koskikarojen sijaan helmikuun lopun hiihtolomalla päähuomion veivät aikaiset muuttajat, kuten varhaiskevään töyhtöhyypät.