Kevään alkua Siipyyn lintutornilla

Siipyyn lintutorni on valmiina kevätmuuton vilkkaisiin päiviin. Mantereella maisema on vielä valkoisen lumikerroksen alla, mutta meri on jäätön lintutornin edustalla. Vain rannoilla on olemattomat jäävyöhykkeet. Sisälahdilla jäätä on vielä enemmän.

Maaliskuun puolivälissä kevätmuutto ottaa ensi askeliaan. Myöhään aamupäivällä tornille saapuva retkeilijä pääsee näkemään vielä vilkasta lokkimuuttoa, jossa pääosassa ovat harmaalokit.

Vesilinnut eivät ole juuri talvesta lisääntyneet: muutama telkkä, isokoskelo ja tukkakoskelo lentelevät vaihteleviin suuntiin. Kolme tukkasotkaa ja pieni merimetsoparvi sekä muutama töyhtöhyyppä ovat selviä muuttajia.

Isommista linnuista pohjoiseen matkaa muutama laulujoutsen sekä kevään ensimmäinen metsähanhi ja kanadanhanhi. Merihanhia on liikkeellä hieman useampi. Merikotkien eri ikäluokat ovat monipuolisesti esillä lintujen lentäessä pääosin pohjoiseen.

Lähipuissa huutelevat kevättä varikset ja tiaiset. Kauempana mantereella soidintaa korppipari. Kevät etenee vielä verkkaisesti, mutta vilkastuu päivä päivältä.

Hanhet odottavat matkan jatkumista

 

Kevätmuutto alkoi vauhdikkaasti, mutta viileät säät ovat hillinneet menoa. Huhtikuun alussa uusi lajeja on ole Suupohjaan juuri saapunut. Tutuimmista linnuista esimerkiksi västäräkkejä ja rastaita on liikkeellä vielä niukasti. 

Ensimmäisen muuttoaallon lajeja on asettunut maisemaan mukavasti. Aamuisin peipot laulavat iloisesti ja mustarastaat pyörivät pihoissa. Pelloilla töyhtöhyypät ja kiurut tekevät kevättä. Kurkien määrä on kasvanut tasaiseen tahtiin.

Vähäluminen talvi ja sateeton kevät näkyvät maiseman kuivuutena. Tulvista ei ole tietoakaan, sillä jokien vedet ovat alhaalla. Pelloilta puuttuvat lätäköt, joten sorsille on niukasti uintipaikkoja. Myös perinteiset tulvakosteikot kärsivät veden puutteesta, joten esimerkiksi Kauhajoen Ylimysjärvi on harvinaisen vähävetinen. 

Kuivuuden vuoksi joutsenet hävisivät pelloilta nopeasti. Myös metsähanhien kevät on ollut erikoinen. Kauhajoen Kainastonjokivarressa on ollut tavallista vähemmän hanhia. 

Sen sijaan Karijoen ja Dagsmarkin välisen tien ympärillä leviäville pelloille on kerääntynyt monena päivänä liki pari tuhatta hanhea. Kristiinassakin hanhia on vielä pelloilla, mutta niiden määrää ei ole seurattu viime päivinä kovin tarkasti.

Karijoen hanhipelloilla on metsähanhien lisäksi muutamia kymmeniä lyhytnokkahanhia ja muutamia tundrahanhia. Lankoihin lentänyt hanhi päätyi nopeasti parin merikotkan ateriaksi.

Hanhimassojen joukossa on muutama kaularengastettu hanhi, jotka antavat tietoa lintujen liikkeestä. Useampi rengas on nähty pelloilla monena päivänä, mikä kertoo hanhien pysyvät samoilla sijoilla. 

Punaisella kaularenkaalla merkittyjen metsähanhien lisäksi pelloilla on nähty ainakin yksi valkoisella renkaalla merkitty lyhytnokkahanhi. Kyseinen hanhi on saanut renkaansa Huippuvuorilla elokuussa 2012, minkä jälkeen lintu on liikkunut Norjan, Tanskan ja Belgian maisemissa. 

Karijoella hanhi on perinteistä muuttoväylää itäisemmällä reitillä. Suomen kautta muuttaa nykyisin aiempaa enemmän lyhytnokkahanhia. Lyhytnokkahanhien kanta on vahvistunut, joten muuttomatkan pysähdyspaikoiksi sopivat uudet laidunalueet ovat tarpeen.

Hanhipeltojen hulina voi hiljetä nopeasti tuulien kääntyessä eteläisiin suuntiin. Samalla tuulet tuovat uusia lajeja ja muuttajien massoja.