Karaton hiihtoloma

Hiihtoloma on ollut perinteisesti hyvää aika talvisille kararetkille. Tänä talvena koskikaroja on kuitenkin ollut vähän perinteisillä talvehtimispaikoilla. Pakkasjaksot ja lauhat kelit tulvineen ovat ajoittuneet siten, että koskikarat eivät ole viihtyneet erityisen hyvin Suupohjan maisemissa.

Virtavesien äärellä on ollut helmikuussa runsaasti sulapaikkoja, mutta koskikaroja niillä on pulikoinut melko niukasti. Hiihtolomaviikon perinteinen karakierros tuotti harvinaisen huonon tuloksen, kun kirjaukset jäivät nollaan. 

Jokunen havainto Suupohjassa talvehtivista koskikaroista on kuitenkin tehty myös helmikuussa. Laji on tavattu ainakin Kauhajoella ja Närpiössä, mutta havaintojen ja lintujen määrä jää huomattavan vähäiseksi.

Kauhajoella helpoimmin tavoitettava karapaikka on ollut keskustassa uimahallin vieressä sijaitseva koski. Helmikuun alussa paikalla koettiin dramatiikkaa, kun joen ylittävältä sillalta löytyi kuollut koskikara. Paikallislehdenkin sivuille päässyt kara oli mahdollisesti törmännyt sillan ylittävään autoon.

Uimahallin koski ei kuitenkaan tyhjentynyt kokonaan, sillä lauhan helmikuun aikana paikalla on nähty muutaman kerran uusi koskikara. Helmikuussa koskikara on kuitenkin ruokaillut koskella huomattavan harvoin, joten uimahallin koskella on tehty monta karatonta käyntiä.

Koskikarojen sijaan helmikuun lopun hiihtolomalla päähuomion veivät aikaiset muuttajat, kuten varhaiskevään töyhtöhyypät.

suksin suolle

Tiistai 16.3.

Hankikelit ovat suosineet viime päivinä hiihtoväkeä ja myös itse kaivoin ensimmäistä kertaa tänä talvena Virolaiset laatu Visut varastosta käyttöön. Kalasääksen tekopesäpuiden etsimiseen on nyt kelit mitä parhaat ja niitä lähdin etsimään Närpiöstä.

Latumallin sukset eivät ehkä maastossa ole parhaimmillaan, mutta hangen kestäessä niillä kiertää sekatyylillä suon nopeasti ja vaivattomasti.


Pieni suomänty voi olla kokoonsa nähden jo varsin iäkäs. Tekopesämäntyehdokkaita löytyi muutama, mutta mitään kunnon tasalatvaa ei suolla kasvanut. Korpit kisailivat reunametsässä tuoden hitusen elämää hiljaiselle nevalle.

Suon reunametsikössä oli juossut näätä.

Reippailun jälkeen poikkesin vielä Närpiön Almängsforsilla, missä oli sulaa vielä reilusti jäljellä.


Myös karoja oli paikalla kaksin kappalein. Maaliskuun aurinkoisina päivinä on hyvä mahdollisuus kuunnella karan laulua ennen kuin linnut lähtevät takaisin pohjoista kohden. Nytkin toinen lintu lauloi välillä innokkaasti sukellustensa välissä toisen tyytyessä vain lentopyrähdyksiin tirskautusten kera. Alla olevassa pätkässä kara tekee pikaisen sukelluksen...