maanantai 2. maaliskuuta 2015

Joutsen rescue



Sääennuste enteili sateista päivää joten aamulla ei ollut kiirettä rannikolle. Ja suunnittelin että käytän päivän koti askareisiin.  Ennen 11 tuli soitto että pontuksessa olisi joutsen kävelemässä tien vieri ojassa vaikean oloisesti. Lupauduin käymään katsomassa mikä siellä on tilanne. Varustauduin ottamaan linnun kiinni ja kuljettamiseen. Sekä mahdolliseen lopettamiseen.

Paikka ei tahtonut ensiksi löytyä, mutta varmistettuani vielä ilmoittajalta paikkaa, lintu löytyi tien toiselta puolelta ojanpohjalta makaamassa. Samassa selvisi että kyseessä onkin kyhmyjoutsen, eikä laulujoutsen kuten voisi olettaa. Knööli puuttui teuvan listaltani joten pinna tuli siitä. Parkkeerattuani auton lintu nousi heti kävelemään. Kulkeminen oli vaivalloista, mutta vain kaltevasta lumisesta pinnasta johtuvaa.



Knööli otti heti etäisyyttä kun sitä lähestyi, joten päätin heti aloittaa kiinniottoyritkset. Ensimmäisillä kerroilla lintu levitti siipensä ja siiven iskut olivat täysin normaalit. Kolmannella kerralla lintu lensikin kymmenisen metriä, mutta tieliittymä penkka pudotti linnun uudelleen maahan. Neljännellä kerralla sain linnun päälle levitettyä huovan, jolloin knööli rauhaantui täysin. Tutkin lintua tarkemmin eikä linnusta löytynyt muuta kuin oikeasta jalasta ruhjeita, mutta tätä lintu ei aristellut mitenkään. Eli lintu oli täysin kunnossa, vain väsynyt.



Joten laitoin liftarin säkkiin ja antaa kyydin kaskisiin, jossa nyt sulaa riittää.


Rantaan päästyäni,  suhkot rauhallinen liftarin innostui liikkumaan enemmän. Ja vapauduttuaan lintu rauhoittui nopeasti ja alkoin juomaan, jota olisi pitänyt tarjoita kiinni otettuna.




 Kyhmyjoutsenen eng. nimi (Mute swan) pitää muuten paikkansa, ei äännähdöstäkään koko aikana. Ainoa ääni tuli linnun siivistä, lentoon lähtö yrityksessä. Tielle joutsen lieneen päätyneen luultuaan tietä sulaksi joeksi, kun tien tien lähellä ei ollut tarjolla mitään juotavaa tai syötävää. Uupunut lintu ei toipunut lento matkastaan. Toivottavati knööli nyt saa syötyä ja levähdettyä sen verran jotta löytää omalle reviirille.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Hanhet odottavat matkan jatkumista

 
Kevätmuutto alkoi vauhdikkaasti, mutta viileät säät ovat hillinneet menoa. Huhtikuun alussa uusi lajeja on ole Suupohjaan juuri saapunut. Tutuimmista linnuista esimerkiksi västäräkkejä ja rastaita on liikkeellä vielä niukasti. 

Ensimmäisen muuttoaallon lajeja on asettunut maisemaan mukavasti. Aamuisin peipot laulavat iloisesti ja mustarastaat pyörivät pihoissa. Pelloilla töyhtöhyypät ja kiurut tekevät kevättä. Kurkien määrä on kasvanut tasaiseen tahtiin.

Vähäluminen talvi ja sateeton kevät näkyvät maiseman kuivuutena. Tulvista ei ole tietoakaan, sillä jokien vedet ovat alhaalla. Pelloilta puuttuvat lätäköt, joten sorsille on niukasti uintipaikkoja. Myös perinteiset tulvakosteikot kärsivät veden puutteesta, joten esimerkiksi Kauhajoen Ylimysjärvi on harvinaisen vähävetinen. 

Kuivuuden vuoksi joutsenet hävisivät pelloilta nopeasti. Myös metsähanhien kevät on ollut erikoinen. Kauhajoen Kainastonjokivarressa on ollut tavallista vähemmän hanhia. 

Sen sijaan Karijoen ja Dagsmarkin välisen tien ympärillä leviäville pelloille on kerääntynyt monena päivänä liki pari tuhatta hanhea. Kristiinassakin hanhia on vielä pelloilla, mutta niiden määrää ei ole seurattu viime päivinä kovin tarkasti.

Karijoen hanhipelloilla on metsähanhien lisäksi muutamia kymmeniä lyhytnokkahanhia ja muutamia tundrahanhia. Lankoihin lentänyt hanhi päätyi nopeasti parin merikotkan ateriaksi.

Hanhimassojen joukossa on muutama kaularengastettu hanhi, jotka antavat tietoa lintujen liikkeestä. Useampi rengas on nähty pelloilla monena päivänä, mikä kertoo hanhien pysyvät samoilla sijoilla. 

Punaisella kaularenkaalla merkittyjen metsähanhien lisäksi pelloilla on nähty ainakin yksi valkoisella renkaalla merkitty lyhytnokkahanhi. Kyseinen hanhi on saanut renkaansa Huippuvuorilla elokuussa 2012, minkä jälkeen lintu on liikkunut Norjan, Tanskan ja Belgian maisemissa. 

Karijoella hanhi on perinteistä muuttoväylää itäisemmällä reitillä. Suomen kautta muuttaa nykyisin aiempaa enemmän lyhytnokkahanhia. Lyhytnokkahanhien kanta on vahvistunut, joten muuttomatkan pysähdyspaikoiksi sopivat uudet laidunalueet ovat tarpeen.

Hanhipeltojen hulina voi hiljetä nopeasti tuulien kääntyessä eteläisiin suuntiin. Samalla tuulet tuovat uusia lajeja ja muuttajien massoja.