Paikka ei tahtonut ensiksi löytyä, mutta varmistettuani vielä ilmoittajalta paikkaa, lintu löytyi tien toiselta puolelta ojanpohjalta makaamassa. Samassa selvisi että kyseessä onkin kyhmyjoutsen, eikä laulujoutsen kuten voisi olettaa. Knööli puuttui teuvan listaltani joten pinna tuli siitä. Parkkeerattuani auton lintu nousi heti kävelemään. Kulkeminen oli vaivalloista, mutta vain kaltevasta lumisesta pinnasta johtuvaa.
Knööli otti heti etäisyyttä kun sitä lähestyi, joten päätin heti aloittaa kiinniottoyritkset. Ensimmäisillä kerroilla lintu levitti siipensä ja siiven iskut olivat täysin normaalit. Kolmannella kerralla lintu lensikin kymmenisen metriä, mutta tieliittymä penkka pudotti linnun uudelleen maahan. Neljännellä kerralla sain linnun päälle levitettyä huovan, jolloin knööli rauhaantui täysin. Tutkin lintua tarkemmin eikä linnusta löytynyt muuta kuin oikeasta jalasta ruhjeita, mutta tätä lintu ei aristellut mitenkään. Eli lintu oli täysin kunnossa, vain väsynyt.
Joten laitoin liftarin säkkiin ja antaa kyydin kaskisiin, jossa nyt sulaa riittää.
Rantaan päästyäni, suhkot rauhallinen liftarin innostui liikkumaan enemmän. Ja vapauduttuaan lintu rauhoittui nopeasti ja alkoin juomaan, jota olisi pitänyt tarjoita kiinni otettuna.
Kyhmyjoutsenen eng. nimi (Mute swan) pitää muuten paikkansa, ei äännähdöstäkään koko aikana. Ainoa ääni tuli linnun siivistä, lentoon lähtö yrityksessä. Tielle joutsen lieneen päätyneen luultuaan tietä sulaksi joeksi, kun tien tien lähellä ei ollut tarjolla mitään juotavaa tai syötävää. Uupunut lintu ei toipunut lento matkastaan. Toivottavati knööli nyt saa syötyä ja levähdettyä sen verran jotta löytää omalle reviirille.
