lauantai 20. helmikuuta 2010

Missäs meri

Viime vuonna tehty hiitolenkki märigrundiin ja grytskäretiin, tuotti niin paljon hyvää että se on nyt hyvä toistaa.


Sää ennustukset näyttivät n -20 ja  tuuli +10 m/s. Eli liian kylmää. Tuuli tosin oli parhaimmasta suunnasta eli idästä. Joten sää oli ihan siinä ja siinä kannattaa uskaltaako retkelle lähteä.


Aamulla oli vielä vähän outo olo. Mutta olo parantui nopeasti joten terveydenkin puolesta voisi matkaan lähteä. Sen verran hilkulla kun sekä sää että terveys oli että lupasin itselleni että kääntyä voi jos jokin puoli vähääkään näyttää huonommalta. Rantaan päästyäni huomasin kotkan saaren yläpuolella. Tuumasin sen olevan merikotkan joka jostain syystä näytti oudolta. Tarkempi katsanto kiikareilla ja laji olikin maakotka. Mitä se täällä. No lintujen osalta retki ei paremmin voisi onnistua.


Matkalla tuli hieno lumimuodostelma. Joutui hetki aikaa miettimään miten jäljet ovat syntyneet.


Suomen jäätilanne on kuulemma kohta ankara. Selkämerikin on kohta jään peitossa. Näin paljoa jäätä en täällä käydessäni ole koskaan ollut. Kuitenkin nyt itätuulella pitäisi avointa mertakin näkyä.


Märigrundissa alkoi olemaan jo kunnollisia jäävalleja


Korkeutta oli jo reilusti. Sauva on 150 cm ja alla ainakin 50 cm jäätä.


Kasan päältä näkyi jo hienosti savuava meri. Joskus savun seasta näkyi kauempana merellä olevia jäälauttoja.


Täältä on vaikea ottaa huonoja kuvia. Tässä yritän pilata kuvaa varjollani, mutta varjo tuo suhteutta jäävalleihin.


Meri antaa paljon, mutta voi ottaa takasin korkojen kera.


Tässä suurin syy minkä vuoksi tänne tulen. Mökitöntä rantaviivaa kilometreittäin.


Jäät aiheuttavat mienkiintoisia muodostelmia kiville.


Långgrundista toivoin löytäväni hylkeenraadon jota jäälokki olisi syömässä. Ajatus bongareiden matkasta tänne, n. 5 km. lähimmältä tieltä, on vähintäänkin mielenkiintoinen. Mutta ei saaren ainoat vastaan tulleet linnut olivat 5 hömppää. Ei siis lokin lokkia tullut vastaan.


Nyt leveät umpihanki sukset pääsevät loistamaan. Varsinkin puuterilumisessa metsässä. Fladanin järvellä lumen alla ei nyt ollut vettä, mutta kauriiden jäljistä näkyi että vettä on täälläkin ollut jäänpäällä.


Kalliota on pitänyt räjäyttää jotta fladanin veden pintaa on saatu laskettua noin 80 cm. Tuntuu jokseenkin turhalta. Purossa vain vähän sulaa joten ei parempia lajeja täältäkään.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Kokkailua

Syksyllä tuli tilattua laatikoittain rasvaa jotta saisi ruokittua mahdollisimman kustannustehokkaasti.


Ongelmana on ollut se että nyt rasva ei ole tahtonut kelvata. Parhaiten jako onnistuu kun sekoittaa sulatettuun rasvaan oman pähkinä/siemensekoituksen ja kaataa sopan purkkeihin. Valitettavasti tällä kertaa huomasin että narut ovat kaikki joten en saanut täysin ripustettavia rasvapötköjä.

Mutta kun asettaa verkon puun ympärille ja pudottaa rasvat sinne sisälle, ei naruja tarvita. Nyt vain linnut puuttuvat. Metsissä on todella hiljaista. Siis Todella Hiljaista. Tällä retkellä vastaan tuli närhi. Ja uupunut luontokuvaaja joka yritti löytää edes tikka, mutta ei. Puukiipijän oli sentään nähnyt.


Järvi tien varteen on tullu isot koivu pinot. Puukauppa on ilmeisesti lähtenyt käyntiin.


Toisella puolella risteystä oli lisää pinoja ja retkihiihtäjien autoja. Sentään retkeily kiinnostaa. Lintupuolella odotellaan kevään käynnistymistä. Toivottavasti lintuja alkaa jostain löytymään.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Ihka oikea talvi

Aamu valkenee ja ennusteet lupaavat viimeinkin hyvää retkisäätä, silloin kun on vapaata.


Suuntasin ensimmäisenä Kaskisiin katsomaan lokkeja. Isolokkeja tuntuu olevan liikkeellä, mutta suupohjasta ei tunnu löytyvän. Heti kalasatamaan päästyäni napsahti elis. En ole ennemmin jäänmurtajaa täällä nähnyt.


Paremmat lokit pysyivät piilossa harmaalokkeja kyllä oli paikalla runsas satakunta lisäksi muutama merilokki. Juu ja tämä jäi ainoaksi lintukuvaksi siksi tässä.



Pikainen pysähdys tyhjällä MB:n altaiden sulalla. Josta suuntasin piolahteen josta sumun seasta pölähti joukko sisiksiä. Suomenselkäläiset olivat tulleet katselemaan rannikon ihmeitä viiksitimaleita. Paikalla juotiin jo onnistuneita pinnakaffeja. Itseäni ei kiinnostanut lähteä tarpomaan hankeen. Vaan suuntasin pohjoislahdelle jossa tornilta irtosi pajusirkut ja muutama viiksitimalikin.

 

Lunta on tullut sen verran että kukaan ei enää sano ettei tällä lunta ole. Paikoin lunta on sen verran että alkaa miettimään onko edelleen kristiinankaupungissa. Ei täällä näin paljoa lunta pitäsi olla. Tarkempi paikka välikylä.


Edellisellä kerralla kuulutin auringonkukka pelloista. tässä on yksi parhaimmista. Lähi metsiköstä kuului punatulkkujen ääntä, mutta itse pelto oli tyhjä linnuista.

 Savilahdessa oli yksi kara mutta en saanut siitä kuvaa joten päätin vielä yrittää jos myrkyn viitakoskella olisi kara paikalla. Ja niin että saisi vielä kuvatuksi.


Karaa ei löytynyt mutta sulaa on sen verran pitkälti että kara täällä jossain on. Korkeat kinokset varmaan haittaavat karaa. Mutta talvi jatkuu edessä pitäisi vielä olla helmikuun pakkaset ja maalliskuun myrskyt, joten saa nähdä mitä talvi tuo tullessaan.