8-tien ylitettyä tuumasin mikä mahtaa olla ensimmäinen ekopinna joka jää sisämaa sarjan ulkopuolelle. Arvailut olivat vielä puutelistalla olevat kivitasku tai selkälokki, viimeistään lahdelta tulee isokoskelo. Arvailut eivät osuneet kun sembramäntyjen juurella pomppi pähkinähakki. Piakkoin taivaalla huuteli meriharakka ja sen jälkeen löytyi kivitasku, joten aika lähelle kuitenkin.
Piolahdella lietettä oli laajalti, kun vesi tapaa olla keväisin jossain muualla. Vastavaloon tihrustaessa irtosi lajeja reilunlaisesti, kun vesiäisiä teuvalta saa vain hyvällä tuurilla. Kuitenkin peruslajistoon lisänä irtosi vain punasotka.
Taveja löytyi kaiken kaikkiaan yli 60. Paikalla viihtynyt ameriikanserkku oli ilmeisesti jo eilen jatkanut Euroopankiertuetta.
Kun on näin lähelle merta päässyt, pitäähän ainakin haahka jostain saada. Kaskisiin asti en vielä lähde polkemaan joten suuntasin torrbonönin niemelle. Matkalla sinne rätisi peukaloinen juurakkokasalla, jota oli jo jonkin verran siirretty, joten peukun pesintä varmaan epäonnistuu.
Rämmittyäni surkean metsänläpi siintyi aavameri eessäpäin. Paikasta irtosi ilman kiikareitakin haahka ekolistalle optiikan avustaman melanitat, mertenmetso ja kuikka.
Laulujoutsenen ja kyhmyjoutsenen kohtaamisesta on ollut paljoin puhetta, kumpi väistää. Täällä kohtaaminen on jo todella lähellä, noin 5 metriä.
Retken lisäyksenä tuli. Vuodareita10, ekopinnoja 32 joista 3 sisämaan puolella. Kilometrejä 75, kokonaisaika n. 7 tuntia joista poljettu 4:25.