perjantai 2. marraskuuta 2012

Marjavuoden satoa

Taviokuurnakoiraalla on komean punasävyinen höyhenpuku. 





















Pihlajat ovat kantaneet tänä vuonna runsasta satoa, josta on riittänyt syötävää myös marjalinnuille. Lokakuussa Suupohjassa olikin poikkeuksellisen vilkasta, kun marjat liikuttivat lintuja.

Muuttavia tilhiä laskettiin mukavia määriä etenkin rannikolla. Parhaana päivänä tilhiä summattiin lähes neljä tuhatta. Vähintään kolmen tuhannen tilhen muuttopäiviä kirjattiin kolme.

Taajamien marjaisat pihlajat ovat houkutelleet tilhiä kylille. Esimerkiksi Kauhajoen keskustassa on saatu seurata hienoa kuhinaa, kun parhaimmillaan pari tuhatta tilheä on pyörinyt marjojen perässä. Vielä marraskuun alussa tilhiä oli liki nelinumeroinen määrä.

Taajamissa tilhien seurana on pyörinyt jonkin verran räkättirastaita sekä satunnaisia punakylkirastaita. Syksyn hienoin ilmiö on kuitenkin ollut taviokuurnien runsaus.

Taviokuurna on pohjoisten havumetsien salaperäinen asukas, jota voi päästä katselemaan etelässä satunnaisesti parhaina marjavuosina. Tänä vuonna ensimmäiset taviokuurnat nähtiin Suupohjassa lokakuun puolivälissä.

Naaraiden värisävyt vievät kellanruskean suuntaan.
Lajilla oli pari poikkeuksellisen vilkasta muuttopäivää, jolloin rannikolla laskettiin 730 ja 400 muuttavaa taviokuurnaa. Määrät taitavat olla lähellä ennätyksiä Suupohjan mittakaavassa.

Muutamat taviokuurnat ovat pysähtyneet nauttimaan Suupohjan marjoista pidemmäksi aikaa. Esimerkiksi Kauhajoen keskustan pihlajissa laskettiin lokakuun lopulla 26 ruokailevaa lintua.

Taviokuurna on hieman omalaatuinen marjalintu, sillä se syö mehevistä marjoista vain kovan siemenen ja jättää pehmeän marjaosan käyttämättä. Tilhet ja rastaat osaavat nauttia paremmin varsinaisen marjan aromeista.

Taviokuurnia on ollut liikkeellä vielä marraskuun alkupäivinä. Lentävät linnut paljastuvat parhaiten sointuvista äänistä, jotka erottuvat selvästi esimerkiksi tilhien helinästä. Marjapuissa ruokailevat linnut ovat varsin pelottomia, joten niitä pääsee katselemaan usein hyvinkin läheltä.


lauantai 22. syyskuuta 2012

Syyskurjet

Kolea ja sateinen kesä/syksy on tehnyt sen että kurkipellot ovat olleet puimattomia. Lisäksi Pontukset tärkein pelto on rypsillä joten sen korjuu menee myöhään syksyyn. Jotain viitteitä suuremmasta kurki on ollut mutta parvet ovat olleet hajallaan ja liikkuneet todella paljon ristiin. Joten laskeminen on ollut vaikeaa.

.

 Pe. 20.9 laskenta jotenkin onnistui, kun kurjet kerääntyivät yhteen osittain puituun peltoon. Summa oli 516. Muutama kurki oli kuitenkin vielä piilossa ja toinen erillinen parvi vähän matkan päässä. Parvesta löytyi kaksi värirengastettua. Yksi vanha tuttu, ja toinen uusi. Parvessa oli myös yllättävän paljon nuoria yksilöitä. 

 Illaksi suuntasin harjasnevalle osittain Tepon painostuksesta. Neva oli erittäin rauhallinen, ei hirvikärpäsiä eikä hyttysiä liiaksi. Lämmin syysilta, laskeva aurinko, niin mikäs siinä männyn juuressa maatessa.
 Auringon lasku oli 19:39 ja 19:30 alkoi kuulua ensimmäiset äänet. Huomatkaa nuoren kurkien äänet.


Parvi lensi suoraan edestäni laskeutuen nevan keskelle. Videosta laskien nevalle saapui noin 450. osa saattoi jäädä pellolle paikallisten reviirien omistavien kurkien sekaan. tai osa lähti länteen mahdollisesti teerinevalle.


keskiviikko 29. elokuuta 2012

Valkoposkilaskentaa pohjustamassa


Valkoposkihanhet lasketaan syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna (31.8.-2.9.) koko Suomessa (laskentaohjeet). Valkoposkihanhi on mielenkiintoinen uudisasukas, joka on löytänyt nopeasti sijansa myös Suupohjan pesimälinnustosta. 

Viikonlopun laskentaa pohjustettiin alkuviikon retkellä, joka suuntautui Kristiinaan. Ensimmäiset valkoposkihanhet tulivat vastaan Dagsmarkin keskustassa, missä nelisensataa hanhea kierteli pitkään sopivaa ruokailupaikkaa etsien.

Valkoposkihanhien pääjoukko löytyi tutuilta pelloilta Lillsundintien risteyksen tuntumasta. Samat pellot ovat myös keväisin hanhien ja joutsenien suosiossa.

Pelloilla oli tarjolla hanhille sopivan lyhyt nurmi. Myöhäisen kesän vuoksi perunat ovat vielä mullissa ja viljat puimatta. Hanhia on lähes mahdoton löytää korkean kasvillisuuden keskeltä.

Lillsundintien risteyksen nurmilla laidunsi noin 1500 valkoposkihanhea, joista tuhat lintua lähti lähes välittömästi Härkmeren suuntaan merikotkan hätistämänä. Kovahermoisempi osa hanhista nosti päitään hetkeksi, eikä hätkähtänyt, vaikka myös ampuhaukka kiiti parven yli hanhien päitä hipoen.


Isojen parvien pääluvun laskeminen ei ole aivan yksikertaista, sillä yksittäiset linnut jäävät helposti piiloon kasvillisuuden katveeseen tai muiden lintujen taakse. Hyvä esimerkki hanhien laskemisen vaikeudesta nousi esiin, kun oli katsellut hanhia noin parikymmentä minuuttia.

Yllättäen huomasin hanhien takaa pilkottavan valkoisen kyljen. Ihmettelin, etten ollut huomannut hanhien seurassa ollutta joutsenta aiemmin. Vaan ei linnusta joutseneksi ollut.

Tarkempi katsominen paljasti linnun väreiltään vinksahtaneeksi valkoposkihanheksi. Linnun selkä oli lähes yhtä vaalea kuin maha ja myös pään mustat osat olivat huomattavan vaaleat.  


Viikonlopun hanhilaskennassa kannattaa olla tarkkana. Hanhiparvien seurasta voi löytyä monenlaista mielenkiintoista katsottavaa. 

Lapväärtin lisäksi perinteisiä valkkaripaikkoja on ollut ainakin Piolahden ympäristössä. Pienempiä parvia voi liikkua myös kauempana vakiintuneista ruokailupaikoista. 

Erityisen hyvä aika hanhien laskemiseen on illalla, kun hanhet siirtyvät pelloilta saariston yöpymispaikoille. Vinkkejä hanhien ruokailupaikoista ja yöpymislentojen ajankohdista löytyy Tiirasta.
 








 

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Elokuun aamua Siipyyn lintutornilla


Elokuinen aamu Siipyyn lintutornilla on leppoisa. Selkeän yön jäljiltä lämpöä ei ole monta astetta, mutta heikko tuuli ja vauhdikkaasti nouseva aurinko korjaavat tilanteen nopeasti.

Lintumaailmassa on rauhallisen odottava tunnelma. Keskikesän kahlaajamuutto on hiljentynyt ja monet saariston pesimälinnut ovat jättäneet kotiseudut taakseen. Naurulokkien ja tiirojen muutto on edennyt pitkälle, mutta merikihut ovat viihtyneet pesimäpaikoillaan huomattavan kauan.

Storbådanin mökin ympärillä pyörii runsaasti lokkeja. Vanha merikotka järjestää näytösluontoisen esityksen ja käy hakemassa saaresta lokinpoikasen ateriakseen. Kotkan raahatessa raskasta saalistaan mantereelle saaren ympärillä kiehuva lokkiparvi asettuu nopeasti aloilleen.


Koskeloilla ja joutsenilla on runsaasti keskenkasvuisia poikasia, joita emot käyvät esittelemässä lintutornin edustalla. Perhekoossa isokoskelo vie ylivoimaisen voiton mutta joutsenet saavat lisäpisteitä molempien vanhempien osallistumisesta poikasten hoitoon. Tornilla vierailevat joutsenet ovat nimenomaan laulujoutsenia, jotka ovat asettumassa aiemmin kyhmyjoutsenten hallitsemiin saaristomaisemiin.


Elokuussa saariston vakiovieraisiin kuuluvat harmaahaikarat, jotka huilaavat hetken joutsenperheen seurassa. Viiden haikaran porukka ei jaksa kauaa seisoa samoilla kivillä, vaan matka jatkuu kohti pohjoista. Elokuu on kiertelevien haikaroiden parasta aikaa, sillä tähän aikaan harmaahaikaroita pääsee näkemään myös sisämaan kosteikoilla ja jokivarsissa. Tänä vuonna harmaahaikaroita näkyi kevään ja kesän aikana melko niukasti, joten syysvieraat ovat tavallista odotetumpia.


Siipyyn lintutornin lähipuissa pyörii runsaasti lintuja. Varispoikueet partioivat rannalla, josta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista tutkittavaa. Merikotkan tai muiden isojen petolintujen liikkuessa lähimaisemissa tarkka tähystys on kuitenkin tarpeen.


Lintutornin lähimäntyjen latvoissa keikkuu myös pienempiä lintuja: pajulintuja, hippiäisiä ja tiaisia. Latvusten ympärillä pyörii silmin nähden runsaasti hyönteisiä, joten nälkä ei varmaan kiusaa mäntyjen oksankärjissä keikkuvaa nuorta sinitiaista.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Karkauspäivän ulkoilut ja kevätlaskenta


Karkauspäivän aamuaurinko puski matalan sumukerroksen läpi. Säätä oli mukava ihailla Piolahdessa jossa oli yritys saada timalit vuodarilistalle. Saattoi retken toinen osapuoli mainita jotain karkauspäiväpinnoistakin.
Näkyvyys oli melko heikko ja helposti saattoi kuvitella itsensä jonnekkin muualle, asunnottomalle ja puuttomalle alueelle.
Lumimyräkät olivat puskeneet ruovikko alueen melko kapeaksi kaistaleeksi eikä timaleja näkynyt saati kuulunut... Pari räksää sentään äänteli itsensä vihkon täytteeksi.

Timalejakin olisi saattanut löytyä, mutta emme tarkastaneet kuin pienen osan alueesta. Vesi oli noussut jäälle ja jäätynyt uudelleen. Jokaista askelta uusi heikko jää ei kestänyt, joten vaihtokenkien puutteessa jätimme leikin kesken.
Piolahdesta painelimme Kaskisten kalasatamaan tarkastamaan päivän lokkitarjontaa. Kaksi vanhaa merikotkaa seisoivat jäällä nuoremman lajitoverin lentäessa yli. Variksen härnäys ei liiemmin vanhaa paria häirinnyt. Lokkeja paikalla viitisenkymmentä, mutta peruslajeihin oli tyytyminen.
Stånggrundin jäätilanne kiinnosti, joten kävimme reippailemassa itsemme niemenkärkeen. Ainoat paikalliset linnut olivat kaksi harmaalokkia. Jäätilanne näyttää kuvassa huonommalta mitä se oli. Saaren takana oli pieni sula ja miltei rantaan saakka olis tiheää ajojäätä joka oikealla tuulella häipyisi maisemasta.
Niemenkärkeen oli mukava kävellä lahden jäätä pitkin. Rantametsän aurinkoinen reuna herätti viherpeipot ja tintit kuuluttamaan toivottavasti pian alkavaa kevättä.
Talvilintulaskentojen kevätlaskenta oli vuorossa seuraavana aamuna. Maisemat olivat lumiset ja ekaa kertaa lumenauraaja oli kyllästynyt ilmeisesti niin paljon, että Tattarin peltotiet olivat tuiskun jäljiltä auraamatta. Kinoksissa välillä lunta polveen saakka, mutta eipä tuo haitannut mitään.
Naakat olivat jo pesimärakennustensa hollilla pareittain. Keväänmerkkeinä myös lukuisat laulavat viherpeipot, tiaiset ja pikkuvarpuset, sekä peräkanaa hangella jolkotelleet ketut.
Rantakosken sillan alle oli puhejennut muutaman neliön sula. Karoja ei paikalla ollut viihtynyt puuttuneista ruokailujätöksistä päätellen, mutta monen muun linnut juoma- tai kylpyammeena sula oli toiminut.
Viimeisellä metsäosuudella päivittelin syksyn myrskytuhojen täydellistä siivoamista (koko metsä lakiaksi), kun samalla huomasin kelossa päivystävän minipöllön. Päivä oli jo pitkällä, mutta koitin silti viheltää pari kertaa josko vastausta irtoaisi. Alla olevasta videosta voi tarkastaa irtosiko.



Viime kevätlaskennasta viisastuneena päätin pidentää reittiä parilla kilsalla. Täytyy harkita tulisiko muutoksesta pysyvä. No koukkauksesta johtuen reitille irtosi uusi laji, kun Rääsyn peltojen päällä paineli pohjoista kohden nuorehko merikotka. Reitin tulokset TÄSTÄ.

torstai 2. helmikuuta 2012

Alkuvuoden taivalluksia 2012

Olipa aika kokeilla itsekin tämän bloggerin suomia mahdollisuuksia ja kantaa korteni kekoon kokemusten jakamisessa lintuharrastamisen lavealla rintamalla.
Ajattelin kertoilla näin alkuun "laajoin kaarin" ja tuoda esiin tammikuun 2012 hetkiä. Niitä, jotka jostain syystä ovat muistikuviin piirtyneet tai joista on sattunut kuvankin räpsäyttämään.
Alkuvuosi alkoikin heti siinä mielessä hienoissa tunnelmissa, että pääsin avaamaan lintulaskentareitin vapaa-ajan asuntomme lähimaastoihin Kristiinankaupungin Svisskäretiin. Kirjoitan "pääsin" lähinnä siksi, että olin tuossa vaiheessa saanut tietooni luontokartoittajaopiskeluun hyväksymisestä Porin seutuville eli saatoin luottaa siihenkin, että jatkossa pystyn enemmän Svisskäretissä olemaan ja siten laskenta-ajat olisivat helpommin järjestettävissä.
Olinkin jo suunnitellut reitin kartalle aiempien retkeilykokemusten avittamana, mutta silti olosuhteet pääsivät hiukan yllättämään ja kaikkialta ei päässytkään ihan odotetusti.


Merialueilla vesistöt olivatkin alkuvuonna hieman "yli äyräidensä" ja tietyt hyvät rantapusikot oli ihan järkevää jättää väliin. Svisskäretin kärjen tienoilla oli siis ihan hyvä tyytyä vain vankkoihin metsäautoteihin ihan reitin tuleviakin kahluuaikoja silmällä pitäen. Ja metsätiethän olivat tapaninmyrskyn jäljiltä oikein vankassa kunnossa.


Laskentareitti 1.1 tuotti mukavat 20 lajia http://hatikka.fi/?page=view&id=1044576&source=2 vaikka itse olin ajatellut lajimäärän jäävän puoltakin pienempään. Merialue oli vielä osin auki Svisskäretin lahden tienoilla sekä aivan Lapväärtin jokisuun meriedustalla, joka näkyy Svisskäretin niemen kärkeen. Kauempana horisontissa oli meri vielä ihan tyystin auki. Paikalle, varsinkin jokisuun edustalle, oli jäänyt lepäilemään laulujoutsenia mukavia määriä ja nämä viihdyttivät koko laskentareitin kulkua äänekkäillä trumpeteillaan. Myös isokoskelot, lokkilinnut, merikotka löytyivät Svisskäretin kärjen tienoilta ja nostivat laskennan lajilukua.


Alkuvuoden hienoja tapahtumia oli myös linturuokinnan aloittaminen Svisskäretissä. Vuosiahan tuotakin oli pohtinut, mutta vasta nyt saattoi luottaa siihen, että pystyy itse paikalla käymään ruokintaa täydentämässä. Laitoin ruokinnan jo vähän ennen uutta vuotta, mutta päivät olivat alkuun hyvin pitkiä ruokintaa seurattaessa, sillä alkuvuoteen mennessä en nähnyt yhtäkään lintua ruokinnalla käyvän, eikä siis myös laskentaan ruokinnasta apua ollut. Paikka on kuitenkin sen verran metsäinen ja "syrjässä", että olisi varmaan ollut hyvä aloittaa ajoissa jo syksymmällä, jotta linnut olisivat paikan löytäneet ja siihen tottuneet. Myös lämpö oli vuoden vaihteessa vielä korkealla, linnut löysivät varmaan ravintoa hyvin metsistä.
Alkuvuoden "keikka" tuli ja meni ja seuraavan kerran Suupohjan käynti osui tammikuun puoliväliin.
12.1 Ruokinta edelleen tyhjillään, siemenmäärät aivan samoissa eikä rasvatangoissakaan syöntijälkiä.
Siksi olikin varsinainen tapahtuma kun 14.1 todistettavasti sinitintti löytyi paikalta siemeniä hyödyntämästä. O'laa!


14.1 ja 15.1 jatkui matka Närpiöön Stånggrundin käynneillä ja menomatkalla 15.1 Ängsön ja Eskön välisellä kanaalilla osui kuin osui jokin "täplä" vasempaan silmäkulmaan sulan paikkeilla. Peruutus autolla takaisin sillan kohdalle ja täplää tarkastelemaan.


Ja kauniisti aamuauringon kajossa paikalla uiskenteli pikku-uikku! Ja lintu antoikin tarkastella itseään hienosti ottaen tarkastelijan hyvin lungisti. Tästäpä piti laittaa pari soittoa eteenpäin ja muutkin harrastajat pääsivät lintua ihailemaan, Ilkalle poljettu ekopinna. Itselle lintu oli Suupohjan pinna. Hyvin pienessä sulassa lintu sinnitteli ja kuuleman mukaan olikin jo seuraavana päivänä paikalta poissa. Myöskään itse en lintua huomannut 14.1 käynnillä, eli lyhyen visiteerauksen pikku-uikku teki venekanaalin maisemiin.


Linnusta löytyy parempiakin Tonin ottamia kuvia yhdistyksen kuvasivuilta, mutta tässä yllä käsivaralla räpelletty tunnelmakuva kaukoputken läpi.
Stånggrundista muutamia mukavia perusmerilintuja ja paluumatkalta Närpiön suuntaan löytyi hieno tikliparvi pellolta yhdessä keltasirkkujen kera. Paikalla oli noin 90 tikliä, eipä ole silmiin yhtä isoa parvea aiemmin osunut.


Stångrundissa oli vielä tammikuun puolivälissä meri auki laajalti.


Mutta kuun lopulla viimeisellä tammikuun Suupohjan keikalla paikka oli jo pitkälti jäässä, vaikka muutamia railoja ja aukkoja edustalla olikin.


Ja railoista löytyi muutama vesilintu, joista uivelokoiras pilkisti valkeudessaan hienosti esiin.


Tämän 30.1 retken ehdoton yllätys oli takavasemmalta esiin putkahtanut nuori muuttohaukka, joka jatkoi tiiviisti pienen kurvailun jälkeen etelää kohti. Katsomme toki ensin miten ARK tämän havainnon statuksen suo.
Eikä toki pidä unohtaa menomatkalla, lähes "pikku-uikun kohdilla" männyn oksillä tähystänyttä varpuspöllöä. Se olikin jo itselleni vuoden toinen varpuspöllö, sillä edellisenä päivänä oli löytynyt myös Tiukan Puskamarkista linturuokintaa kiihkeästi tarkkaileva pikkuviisas.


Tammikuun lopun pakkasjakso saikin myös ruokinnalle Svisskäretiin sitten edes jonkinmoista tiaiskuhinaa ja pihabongauksessa saikin jo katsella pientä ruuhkaa ja nahisteluakin syömäpaikoista.
Mutta allekirjoittaneen pakkaset ajoivatkin taas etelän maisemiin. Kunnes taas suunta Suupohjaan käy.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Talvilintulaskenta 5.1. ja vähän muuta

Syyslaskenta jäi omalla reitillä väliin, mutta talvilaskenta osui kotona käynnin ajalle. Kevyt lumisade epäilytti reitille lähtöä, mutta haittaa siitä ei lopulta ollut.
Joki oli täysin sula ja vettäkin suhteellisen paljon. Koskikaraa ei kohdalle osunut vieläkään laskennassa. Alkumatkan lajistoa sillalla kirjatessani lensi yli varpushaukka tuoden mukavan lisän peruslajistoon.
Tattarin pelto-ojatkin olivat edelleen sulat. Lunta suunnilleen saman verran kuin 2010 syyslaskennassa. Pellolta ei irronnut ainuttakaan lintua!

Teponpäivän myrsky oli pannut puuta "mukavasti" nurin. Eniten tuntui kärsineen harvennetut nuoren männiköt, mutta...
...myös isompaa kuusta oli mennyt nurin. Olishan se mukavaa jos tuulenkaadot saisivat jäädä metsään lahoamaan, mutta luultavasti paikat on siistitty nopeasti. Loppumatkalla irtosi vielä uusi laji reitille, kun keltasirkkuparven seassa lenteli peippo.
Suupohjassa talvilintulaskennat ovat olleet hieman nosteessa. Hyvä niin ja toivottavasti nämä lyhyet blogijutut ovat osaltaan asiaan vaikuttaneet. Reitin tulokset: (http://hatikka.fi/?page=view&id=1044760&source=2)


Loppiasaamuna tein pikavisiitin Kaskisten suunnalle. Kalasatamassa vajaa 70 harmaalokkia ja yksi kalalokki. MB-allasalue ei vielä vetänyt lajeja koska kaikkialla muuallakin oli sulaa, paikalla vain yksi isokoskelo. Altaille vievän tien varrella myös paljon tuulenkaatoja. Närpesfjärdenin sulun kohdalla kalasteli vajaa 30 isokoskeloa. Metsä-Botniankin piipusta tuprutti yllättäen savua.Piolahdella laiskotti enkä jaksanut joulukiloja lähteä karistamaan ruovikkoon timalien toivossa. II oli onneksi samana päivänä lajin käynyt summaamassa paikalta. Rörgrundin rasvaruokinnalla ei lintuja ollut juurikaan käynyt.
Merikotkilla oli jokin isompi raato jään reunalla. Kolme halia ruokaili paikalla välillä nuoria harmaalokkeja jaakaten.

Lopuksi vielä kierros Rääsyssä. Ainoastaan talvirallissa taannoin pettänyt varma teeripaikka osoitti taas varmuutensa.

Marraskuussa manaamani salaojitukset eivät yltäneet puheiden tasolle ainakaan vielä. Ehkä keväällä myllätään maata lisää...