torstai 2. helmikuuta 2012

Alkuvuoden taivalluksia 2012

Olipa aika kokeilla itsekin tämän bloggerin suomia mahdollisuuksia ja kantaa korteni kekoon kokemusten jakamisessa lintuharrastamisen lavealla rintamalla.
Ajattelin kertoilla näin alkuun "laajoin kaarin" ja tuoda esiin tammikuun 2012 hetkiä. Niitä, jotka jostain syystä ovat muistikuviin piirtyneet tai joista on sattunut kuvankin räpsäyttämään.
Alkuvuosi alkoikin heti siinä mielessä hienoissa tunnelmissa, että pääsin avaamaan lintulaskentareitin vapaa-ajan asuntomme lähimaastoihin Kristiinankaupungin Svisskäretiin. Kirjoitan "pääsin" lähinnä siksi, että olin tuossa vaiheessa saanut tietooni luontokartoittajaopiskeluun hyväksymisestä Porin seutuville eli saatoin luottaa siihenkin, että jatkossa pystyn enemmän Svisskäretissä olemaan ja siten laskenta-ajat olisivat helpommin järjestettävissä.
Olinkin jo suunnitellut reitin kartalle aiempien retkeilykokemusten avittamana, mutta silti olosuhteet pääsivät hiukan yllättämään ja kaikkialta ei päässytkään ihan odotetusti.


Merialueilla vesistöt olivatkin alkuvuonna hieman "yli äyräidensä" ja tietyt hyvät rantapusikot oli ihan järkevää jättää väliin. Svisskäretin kärjen tienoilla oli siis ihan hyvä tyytyä vain vankkoihin metsäautoteihin ihan reitin tuleviakin kahluuaikoja silmällä pitäen. Ja metsätiethän olivat tapaninmyrskyn jäljiltä oikein vankassa kunnossa.


Laskentareitti 1.1 tuotti mukavat 20 lajia http://hatikka.fi/?page=view&id=1044576&source=2 vaikka itse olin ajatellut lajimäärän jäävän puoltakin pienempään. Merialue oli vielä osin auki Svisskäretin lahden tienoilla sekä aivan Lapväärtin jokisuun meriedustalla, joka näkyy Svisskäretin niemen kärkeen. Kauempana horisontissa oli meri vielä ihan tyystin auki. Paikalle, varsinkin jokisuun edustalle, oli jäänyt lepäilemään laulujoutsenia mukavia määriä ja nämä viihdyttivät koko laskentareitin kulkua äänekkäillä trumpeteillaan. Myös isokoskelot, lokkilinnut, merikotka löytyivät Svisskäretin kärjen tienoilta ja nostivat laskennan lajilukua.


Alkuvuoden hienoja tapahtumia oli myös linturuokinnan aloittaminen Svisskäretissä. Vuosiahan tuotakin oli pohtinut, mutta vasta nyt saattoi luottaa siihen, että pystyy itse paikalla käymään ruokintaa täydentämässä. Laitoin ruokinnan jo vähän ennen uutta vuotta, mutta päivät olivat alkuun hyvin pitkiä ruokintaa seurattaessa, sillä alkuvuoteen mennessä en nähnyt yhtäkään lintua ruokinnalla käyvän, eikä siis myös laskentaan ruokinnasta apua ollut. Paikka on kuitenkin sen verran metsäinen ja "syrjässä", että olisi varmaan ollut hyvä aloittaa ajoissa jo syksymmällä, jotta linnut olisivat paikan löytäneet ja siihen tottuneet. Myös lämpö oli vuoden vaihteessa vielä korkealla, linnut löysivät varmaan ravintoa hyvin metsistä.
Alkuvuoden "keikka" tuli ja meni ja seuraavan kerran Suupohjan käynti osui tammikuun puoliväliin.
12.1 Ruokinta edelleen tyhjillään, siemenmäärät aivan samoissa eikä rasvatangoissakaan syöntijälkiä.
Siksi olikin varsinainen tapahtuma kun 14.1 todistettavasti sinitintti löytyi paikalta siemeniä hyödyntämästä. O'laa!


14.1 ja 15.1 jatkui matka Närpiöön Stånggrundin käynneillä ja menomatkalla 15.1 Ängsön ja Eskön välisellä kanaalilla osui kuin osui jokin "täplä" vasempaan silmäkulmaan sulan paikkeilla. Peruutus autolla takaisin sillan kohdalle ja täplää tarkastelemaan.


Ja kauniisti aamuauringon kajossa paikalla uiskenteli pikku-uikku! Ja lintu antoikin tarkastella itseään hienosti ottaen tarkastelijan hyvin lungisti. Tästäpä piti laittaa pari soittoa eteenpäin ja muutkin harrastajat pääsivät lintua ihailemaan, Ilkalle poljettu ekopinna. Itselle lintu oli Suupohjan pinna. Hyvin pienessä sulassa lintu sinnitteli ja kuuleman mukaan olikin jo seuraavana päivänä paikalta poissa. Myöskään itse en lintua huomannut 14.1 käynnillä, eli lyhyen visiteerauksen pikku-uikku teki venekanaalin maisemiin.


Linnusta löytyy parempiakin Tonin ottamia kuvia yhdistyksen kuvasivuilta, mutta tässä yllä käsivaralla räpelletty tunnelmakuva kaukoputken läpi.
Stånggrundista muutamia mukavia perusmerilintuja ja paluumatkalta Närpiön suuntaan löytyi hieno tikliparvi pellolta yhdessä keltasirkkujen kera. Paikalla oli noin 90 tikliä, eipä ole silmiin yhtä isoa parvea aiemmin osunut.


Stångrundissa oli vielä tammikuun puolivälissä meri auki laajalti.


Mutta kuun lopulla viimeisellä tammikuun Suupohjan keikalla paikka oli jo pitkälti jäässä, vaikka muutamia railoja ja aukkoja edustalla olikin.


Ja railoista löytyi muutama vesilintu, joista uivelokoiras pilkisti valkeudessaan hienosti esiin.


Tämän 30.1 retken ehdoton yllätys oli takavasemmalta esiin putkahtanut nuori muuttohaukka, joka jatkoi tiiviisti pienen kurvailun jälkeen etelää kohti. Katsomme toki ensin miten ARK tämän havainnon statuksen suo.
Eikä toki pidä unohtaa menomatkalla, lähes "pikku-uikun kohdilla" männyn oksillä tähystänyttä varpuspöllöä. Se olikin jo itselleni vuoden toinen varpuspöllö, sillä edellisenä päivänä oli löytynyt myös Tiukan Puskamarkista linturuokintaa kiihkeästi tarkkaileva pikkuviisas.


Tammikuun lopun pakkasjakso saikin myös ruokinnalle Svisskäretiin sitten edes jonkinmoista tiaiskuhinaa ja pihabongauksessa saikin jo katsella pientä ruuhkaa ja nahisteluakin syömäpaikoista.
Mutta allekirjoittaneen pakkaset ajoivatkin taas etelän maisemiin. Kunnes taas suunta Suupohjaan käy.