Ensi muuttajia pohjoiseen ja etelään.

Sääennusteet lupaavat etelätuulta ja nolla-asteista yötä. Lisäksi itätuulta on ollut joten oli odotettavaa että avovettä näkyisi jo paljon.Mutta...

Jäätä oli enemmän kuin viikko sitten. Storbådanin takana oleva railo oli pienempi ja tuntui välillä katoavan kokonaan. Yhtään vedessä olevaa lintua ei nähty.

Muuttoa kuitenkin oli muutama jo kohtuullisen kokoinen haahka parvi muutti jäälakeuden päällä kohti pohjoista ( 24, 15..) spektaa (kyhmyhaahkaa) ei vielä mukana ollut.

Kuten oli aavistettavissa. Töyhtöhyypillä oli edeltävänä yönä hyvää muuttoa. Pelloilla kun ei ole pälviä niin hyypät muuttavat päivällä takaisin kohti etelään. Yhteensä summattiin 137 muuttavaa hyyppää.

Muita pohjoiseen matkaavia. Merihanhi n 100, mustarastaita, räkättejä ja kiuruja meni muutamia metsänpäällä, merikotkia sieltä sun täältä 10. Ja uutena lajina yksittäinen peippo. Tarkemmat summaukset tiirassa.

suksin suolle

Tiistai 16.3.

Hankikelit ovat suosineet viime päivinä hiihtoväkeä ja myös itse kaivoin ensimmäistä kertaa tänä talvena Virolaiset laatu Visut varastosta käyttöön. Kalasääksen tekopesäpuiden etsimiseen on nyt kelit mitä parhaat ja niitä lähdin etsimään Närpiöstä.

Latumallin sukset eivät ehkä maastossa ole parhaimmillaan, mutta hangen kestäessä niillä kiertää sekatyylillä suon nopeasti ja vaivattomasti.


Pieni suomänty voi olla kokoonsa nähden jo varsin iäkäs. Tekopesämäntyehdokkaita löytyi muutama, mutta mitään kunnon tasalatvaa ei suolla kasvanut. Korpit kisailivat reunametsässä tuoden hitusen elämää hiljaiselle nevalle.

Suon reunametsikössä oli juossut näätä.

Reippailun jälkeen poikkesin vielä Närpiön Almängsforsilla, missä oli sulaa vielä reilusti jäljellä.


Myös karoja oli paikalla kaksin kappalein. Maaliskuun aurinkoisina päivinä on hyvä mahdollisuus kuunnella karan laulua ennen kuin linnut lähtevät takaisin pohjoista kohden. Nytkin toinen lintu lauloi välillä innokkaasti sukellustensa välissä toisen tyytyessä vain lentopyrähdyksiin tirskautusten kera. Alla olevassa pätkässä kara tekee pikaisen sukelluksen...

Missäs meri II.osa

Suuntana taasen grytskäret. Jääkartat ja jääennusteet näyttivät siltä että jäät olisivat ajautuneet rantaa. Vettä siis tuskin näkyisi. Ilmat on kuitenkin lämmenneet ja kevätmuuttokin on jo käynnistynyt joten toiveet lintu rikkaammasta retkestä olivat korkealla.

Lauhat kelit ja kova tuuli oli kovettaneet ja kuluttaneet lumet kovaksi jääksi. Joten hiihtäminen sujui paremmin lähellä rantaa. Ilma ole taasen todella upea.

Långgrundin päästyä näkyi pitkä avovesi alue. Alkaen gåshällanin kohdalta jatkuen etelään ledgrundin edustalle asti. Kiikareilla tihrustaessa en vesiäisiä sieltä löytynyt. Muuttoa kuitenkin oli, isokokoskelo paineli pohjoiseen 2 kyhmyjoutsenta etelään ja harmaalokkeja pohjoiseen paikallisina merilokki pari ja tinttejä lahokoivuissa. Joten lintupuolella oli huomattavasti vilkkaampaa.

Rantaan oli myös kasautunut hieno jäävalli. Parin sentin paksuista jäätä, joka hohti sinisenä, oli parin metrin korkuinen kasa niemenkärjen pohjoisreunalla.

Pohjoisempana tulee vastaan metsänhoidolliset suojavyöhykkeet. Joka turvaa lajien liikkuvuuden ja luontotyyppien säilyttämisen. Huomatkaa telkän pönttö. Kuvaajan takana on siis avomeri.

Saaren länsi puolella on kaksi mökkiä. Saari ei ole tie yhteydessä mantereeseen,mutta mökille ilmeisesti pitää päästä myös teitse. Toiselle mökille oli nyt aurattu tiekin. Toiselle ei ole talvikunnossapitoa, mutta tietä oli viime kesänä parannettu.

Saaren keskiosissa oli hakkuut saatu päätökseen. Aukkoja oli tullut muutama lisää.

Saaressa on kuitenkin mielenkiintoisia koivikkoja ja lahopuu rykelmiä. Jälkien tekijää ei kuitenkaan tullut vastaa.

Jäätiellä oli liikettä. Traktoreita, henkilöautoja, mönkijöitä ja oli siellä kuorma-autonjälkiäkin.

rannikkorundi

Tiistai 9.3.

Vuodareiden kartutusretki Kaskisiin oli aamupäivän suunnitelma. MB:n altailla oli havaittu jo kevään ensisaapujia tukkasotkia, joten se tuntui kohteena parhaalta. Sisämaassa aurinko paistoi aamulla, mutta rannikolla taivas oli pilvinen ja tuulikin tuntui melko voimakkaalta. Kaskisten kalasatama oli täysin tyhjä lokeista, ainoastaan muutamat varikset raakkuivat jäällä kuin pilkatakseen isolokkia etsimään tullutta retkeilijää.

Altailla kellui ainoastaan yksinäinen kyhmyjoutsen, sekä naaras sinisorsa, joka otti siivet alleen ja poistui paikalta. Tukkasotkatkin olivat poistuneet paikalta.
Itse altaat ovat olleet jäässä koko kylmän talven, mikä johtuu MB:n lakkauttamisesta. Altaan poikki mennyt ja pikku-uikun sekä liejukanan lymymestana toisinaan toiminut laiturikin oli muuttanut muotoaan pääsiäiskokon kaltaiseksi.
Pois lähtiessäni lensi mustarastas yli tien kappelin kohdassa. Taitaa rastaskin jo huokaista helpotuksesta kylmän talven pikkuhiljaa väistyessä tieltä. Piolahdessa oli meno, kuin miljoonapilkissä aikoinaan kymmenien hahmojen nuokkuessa reppujakkaroillaan jäällä. Merikotkia rundaili kolme kauempana etelässä.

Närpiön Viitin liepeillä hakkuuaukossa oli nähty pari päivää sitten surnia. Liekö sama yksilö jonka rengastin marraskuussa paikalta. Lintu löytyi nytkin ja oli aktiivisen oloinen, joten olisiko myyriä riittänyt aukossa pitempäänkin pitäen pöltsin hengissä kevääseen.

Lumien sulamista odotellen...

Talvilintulaskentaa

Kauden viimeinen talvilintulaskentaosuus osui hienoon talvipäivään, jossa oli jo selvästi kevään tuntua ilmassa. Aurinko lämmitti jo sen verran, että sai taas todeta laittaneensa liikaa vaatetta päälle mittarin näyttäessä kuitenkin -14 astetta. Talitintit ja viherpeipot olivat myös huomanneet kevään tunteen ja lauloivat innokkaasti reitin varrella.


Reittini varrelle osuu kaksi joen ylitystä, mutta tämän talven trendin mukaan olivat paikat jäässä, eikä koskikaraa saatu vieläkään jo muutaman talven ajan kierretyn reitin lajistoon.
Parilta ruokinnalta lajisto kertyy molemmilla varpuslajeilla, mutta vähissä ovat olleet molemmat lajit koko talven. Keltasirkkuja pölähtää lentoon kauratarjoilulta vähintään 60 ja laji onkin selvästi runsain reitillä ennen talitiaista ja harakkaa.

Metsäteille oli tuiskuttanut mukavasti lunta aukkopaikoissa ja touhussa oli kunnon umpihankimeininki. Lumisateen jälkeen on mielenkiintoista selvittää samalla alueen nisäkäslajistoa ja kerrata lumijälkiä. Lumikon ja saukon lisäksi ei tällä kertaa mitään peruslajeja kummempaa. Sähkölinjalla tarkkaileva kanahaukka pääsi reitin uusien lintulajien listalle. Tämänkertaisessa laskennassa havaitsin 14 lajia kahdeksan kilsan reitillä. Yksilömäärä 208 oli hieman alempi kuin muulloin, mikä johtui lähinnä naakkojen puutteesta.
Seuraavan kerran talvilintuja lasketaankin sitten taas marraskuussa ja toivottavaa olisi, että Suupohjassakin reittien määrä lisääntyisi nykyisestä tasostaan. Rareilla reiteillä ei välttämättä mässäillä, mutta muutaman kilometrin lenkki talvisäässä voittaa ainakin penkkiurheilun 6-1!