keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Karkauspäivän ulkoilut ja kevätlaskenta


Karkauspäivän aamuaurinko puski matalan sumukerroksen läpi. Säätä oli mukava ihailla Piolahdessa jossa oli yritys saada timalit vuodarilistalle. Saattoi retken toinen osapuoli mainita jotain karkauspäiväpinnoistakin.
Näkyvyys oli melko heikko ja helposti saattoi kuvitella itsensä jonnekkin muualle, asunnottomalle ja puuttomalle alueelle.
Lumimyräkät olivat puskeneet ruovikko alueen melko kapeaksi kaistaleeksi eikä timaleja näkynyt saati kuulunut... Pari räksää sentään äänteli itsensä vihkon täytteeksi.

Timalejakin olisi saattanut löytyä, mutta emme tarkastaneet kuin pienen osan alueesta. Vesi oli noussut jäälle ja jäätynyt uudelleen. Jokaista askelta uusi heikko jää ei kestänyt, joten vaihtokenkien puutteessa jätimme leikin kesken.
Piolahdesta painelimme Kaskisten kalasatamaan tarkastamaan päivän lokkitarjontaa. Kaksi vanhaa merikotkaa seisoivat jäällä nuoremman lajitoverin lentäessa yli. Variksen härnäys ei liiemmin vanhaa paria häirinnyt. Lokkeja paikalla viitisenkymmentä, mutta peruslajeihin oli tyytyminen.
Stånggrundin jäätilanne kiinnosti, joten kävimme reippailemassa itsemme niemenkärkeen. Ainoat paikalliset linnut olivat kaksi harmaalokkia. Jäätilanne näyttää kuvassa huonommalta mitä se oli. Saaren takana oli pieni sula ja miltei rantaan saakka olis tiheää ajojäätä joka oikealla tuulella häipyisi maisemasta.
Niemenkärkeen oli mukava kävellä lahden jäätä pitkin. Rantametsän aurinkoinen reuna herätti viherpeipot ja tintit kuuluttamaan toivottavasti pian alkavaa kevättä.
Talvilintulaskentojen kevätlaskenta oli vuorossa seuraavana aamuna. Maisemat olivat lumiset ja ekaa kertaa lumenauraaja oli kyllästynyt ilmeisesti niin paljon, että Tattarin peltotiet olivat tuiskun jäljiltä auraamatta. Kinoksissa välillä lunta polveen saakka, mutta eipä tuo haitannut mitään.
Naakat olivat jo pesimärakennustensa hollilla pareittain. Keväänmerkkeinä myös lukuisat laulavat viherpeipot, tiaiset ja pikkuvarpuset, sekä peräkanaa hangella jolkotelleet ketut.
Rantakosken sillan alle oli puhejennut muutaman neliön sula. Karoja ei paikalla ollut viihtynyt puuttuneista ruokailujätöksistä päätellen, mutta monen muun linnut juoma- tai kylpyammeena sula oli toiminut.
Viimeisellä metsäosuudella päivittelin syksyn myrskytuhojen täydellistä siivoamista (koko metsä lakiaksi), kun samalla huomasin kelossa päivystävän minipöllön. Päivä oli jo pitkällä, mutta koitin silti viheltää pari kertaa josko vastausta irtoaisi. Alla olevasta videosta voi tarkastaa irtosiko.



Viime kevätlaskennasta viisastuneena päätin pidentää reittiä parilla kilsalla. Täytyy harkita tulisiko muutoksesta pysyvä. No koukkauksesta johtuen reitille irtosi uusi laji, kun Rääsyn peltojen päällä paineli pohjoista kohden nuorehko merikotka. Reitin tulokset TÄSTÄ.