perjantai 4. huhtikuuta 2014

Hanhet odottavat matkan jatkumista

 
Kevätmuutto alkoi vauhdikkaasti, mutta viileät säät ovat hillinneet menoa. Huhtikuun alussa uusi lajeja on ole Suupohjaan juuri saapunut. Tutuimmista linnuista esimerkiksi västäräkkejä ja rastaita on liikkeellä vielä niukasti. 

Ensimmäisen muuttoaallon lajeja on asettunut maisemaan mukavasti. Aamuisin peipot laulavat iloisesti ja mustarastaat pyörivät pihoissa. Pelloilla töyhtöhyypät ja kiurut tekevät kevättä. Kurkien määrä on kasvanut tasaiseen tahtiin.

Vähäluminen talvi ja sateeton kevät näkyvät maiseman kuivuutena. Tulvista ei ole tietoakaan, sillä jokien vedet ovat alhaalla. Pelloilta puuttuvat lätäköt, joten sorsille on niukasti uintipaikkoja. Myös perinteiset tulvakosteikot kärsivät veden puutteesta, joten esimerkiksi Kauhajoen Ylimysjärvi on harvinaisen vähävetinen. 

Kuivuuden vuoksi joutsenet hävisivät pelloilta nopeasti. Myös metsähanhien kevät on ollut erikoinen. Kauhajoen Kainastonjokivarressa on ollut tavallista vähemmän hanhia. 

Sen sijaan Karijoen ja Dagsmarkin välisen tien ympärillä leviäville pelloille on kerääntynyt monena päivänä liki pari tuhatta hanhea. Kristiinassakin hanhia on vielä pelloilla, mutta niiden määrää ei ole seurattu viime päivinä kovin tarkasti.

Karijoen hanhipelloilla on metsähanhien lisäksi muutamia kymmeniä lyhytnokkahanhia ja muutamia tundrahanhia. Lankoihin lentänyt hanhi päätyi nopeasti parin merikotkan ateriaksi.

Hanhimassojen joukossa on muutama kaularengastettu hanhi, jotka antavat tietoa lintujen liikkeestä. Useampi rengas on nähty pelloilla monena päivänä, mikä kertoo hanhien pysyvät samoilla sijoilla. 

Punaisella kaularenkaalla merkittyjen metsähanhien lisäksi pelloilla on nähty ainakin yksi valkoisella renkaalla merkitty lyhytnokkahanhi. Kyseinen hanhi on saanut renkaansa Huippuvuorilla elokuussa 2012, minkä jälkeen lintu on liikkunut Norjan, Tanskan ja Belgian maisemissa. 

Karijoella hanhi on perinteistä muuttoväylää itäisemmällä reitillä. Suomen kautta muuttaa nykyisin aiempaa enemmän lyhytnokkahanhia. Lyhytnokkahanhien kanta on vahvistunut, joten muuttomatkan pysähdyspaikoiksi sopivat uudet laidunalueet ovat tarpeen.

Hanhipeltojen hulina voi hiljetä nopeasti tuulien kääntyessä eteläisiin suuntiin. Samalla tuulet tuovat uusia lajeja ja muuttajien massoja. 


torstai 20. maaliskuuta 2014

Hulinaa hanhipelloilla

Varhain käynnistynyt kevät on tuonut hulinaa etenkin Kristiinankaupungin perinteisille hanhipelloille. Metsähanhia on kiirehtinyt pelloille muutama tuhat, joiden joukkoon mahtuu myös muutama vähälukuisempi laji. Heikki Mahlamäen kuvia ja tunnelmia hanhipelloilta löytyy kuvablogista.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kevät tuo linnunpöntöt

Linnunpönttöjen rakentaminen on antoisaa puuhaa. Rakentamisessa voi toteuttaa luovuuttaan ja viritellä erilaisia pönttöjä. Tai sitten voi rakentaa uralla vähän isomman määrän. 

Kevätpuuhiin kuuluvat myös pönttöjen vieminen maastoon. Aiemmin ripustettujen pönttöjen puhdistaminen ja kunnostaminen kiinnityksiä myöten antaa ajankulua kevään odotukseen.

Tänä vuonna lumet ovat kadonneet jokseenkin kokonaan jo maaliskuun alussa. Myös muuttolintujen virta on saatu hyvään alkuun. Aamuisin monet linnut virittelevät kevätsäveliään ja pönttölinnut mallailevat asumuksiaan. 

Ensimmäiset pöllöt aloittelevat pesintäänsä, mutta suurin osa pönttölinnuista on vasta suunnittelemassa paluutaan pesintämaisemiin. Pönttöjä voi rakentaa ympäri vuoden mutta maaliskuun on erityisen hyvää aikaa pönttöjen tekemiseen. Parhaassa tapauksessa ensimmäinen asukas voi löytyä muutamassa päivässä.

Linnunpönttöjen rakennusohjeita löytyy runsaasti netistä, esimerkiksi Suupohjan lintujen kotisivuilta. Birdlife on julkaissut mukavan pönttöoppaan myös netissä. Lisäksi pönttöohjeita on monissa kirjoissa, tuoreimpana aiheeseen on pureutunut Juha Laaksonen.

Yksikin pönttö auttaa lintuja. Erityisen antoisaa linnunpönttöjen rakentaminen on lasten kanssa. Mikäli pöntöt polttelevat oikein kovasti, voi niitä rakentaa saman tien useammankin.

Pönttöjä voi ripustaa melkein kaikenlaisiin maastoihin. Etenkin pikkupönttöihin löytyy asukkaita lähes kaikkialla, joten pöntöillä voi elävöittää maisemaa. 

Eniten pöntöistä on iloa, jos niiden elämää pääsee seuraamaan omassa pihassa. Metsissä pönttöjä voi laittaa esimerkiksi lenkkipolun varteen tai paljon käytettävään retkimaastoon.
















sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Karaton hiihtoloma

Hiihtoloma on ollut perinteisesti hyvää aika talvisille kararetkille. Tänä talvena koskikaroja on kuitenkin ollut vähän perinteisillä talvehtimispaikoilla. Pakkasjaksot ja lauhat kelit tulvineen ovat ajoittuneet siten, että koskikarat eivät ole viihtyneet erityisen hyvin Suupohjan maisemissa.

Virtavesien äärellä on ollut helmikuussa runsaasti sulapaikkoja, mutta koskikaroja niillä on pulikoinut melko niukasti. Hiihtolomaviikon perinteinen karakierros tuotti harvinaisen huonon tuloksen, kun kirjaukset jäivät nollaan. 

Jokunen havainto Suupohjassa talvehtivista koskikaroista on kuitenkin tehty myös helmikuussa. Laji on tavattu ainakin Kauhajoella ja Närpiössä, mutta havaintojen ja lintujen määrä jää huomattavan vähäiseksi.

Kauhajoella helpoimmin tavoitettava karapaikka on ollut keskustassa uimahallin vieressä sijaitseva koski. Helmikuun alussa paikalla koettiin dramatiikkaa, kun joen ylittävältä sillalta löytyi kuollut koskikara. Paikallislehdenkin sivuille päässyt kara oli mahdollisesti törmännyt sillan ylittävään autoon.

Uimahallin koski ei kuitenkaan tyhjentynyt kokonaan, sillä lauhan helmikuun aikana paikalla on nähty muutaman kerran uusi koskikara. Helmikuussa koskikara on kuitenkin ruokaillut koskella huomattavan harvoin, joten uimahallin koskella on tehty monta karatonta käyntiä.

Koskikarojen sijaan helmikuun lopun hiihtolomalla päähuomion veivät aikaiset muuttajat, kuten varhaiskevään töyhtöhyypät.




torstai 20. helmikuuta 2014

Helmikuun puolivälin erikoisuuksia

Helmikuussa talvi on parhaimmillaan. Tosin tänä vuonna sydäntalvi vaikuttaa kovin keväiseltä. Tammikuussa päästiin nauttimaan kunnon pakkasista, mutta silloinkin jäätiin ilman lunta. 

Helmikuuta on hallinnut lauha sää, joten ero edeltäviin kelpo talviin on ollut melkoinen. Alkutalven kylmä jakso hätisti lintuja tehokkaasti muutolle, joten sisämaassa talven linnusto on varsin tavanomainen. Lauhan talven voima näkyy Suupohjassa vahvana erityisesti Siipyyn maisemissa. 

Siipyyn niemen ja lintutornin edustalla jäät ovat lähes kokonaan kateissa. Fladanlahdella on jäätä, mutta suojattomilla rannoilla jäätä joutuu melkein etsimään. 

Siipyyssä avovesi ei ole tuntematon käsite parempinakaan talvina, mutta tänä vuonna jäiden niukkuus on silmiin pistävää. Maisemat sopisivat huoletta parhaaseen kevätsesonkiin huhtikuun puoliväliin.

Helmikuun puoliväli on tarjonnut poikkeuksellisia keskitalven havaintoja. Erityisesti 15.2. Siipyyssä oli erityisen vilkasta, kun VF kirjasi havaintoja Siipyyn niemellä. Erikoisin ilmiö oli pikkulokkien vilkas liikehdintä etelään. Päivän mittaan nähtiin peräti 15 täysikasvuista lintua yhden tai kahden linnun parvissa. 

Tammikuun alkupuolella yksittäisiä pikkulokkeja tai joskus hieman isompiakin määriä on nähty lähinnä Suomenlahden suunnalla. Nyt helmikuussa havaittu pikkulokkien määrä on kuitenkin täysin poikkeuksellinen, mikä käy ilmi esimerkiksi Tiiran havainnoista. 

Toinen parempi havainto oli allihaahkanaaras, joka on liikkunut alueen vesillä myös kuluvalla viikolla. Suupohjassa ei havaittu vuonna 2013 yhtään allihaahkaa, vuosilta 2010-2012 on kaksi havaintoa syksyltä (1+6 yksilöä) ja kaksi havaintoa keväältä (1+1 yksilöä). Allihaahka on käynyt kovin vähälukuiseksi.

Päivän poikkeuksellista vilkkautta vesilintujen puolella edustivat lisäksi laulujoutsen, tukkasotka, uivelo, pari allia ja tukkakoskeloa, pikkuparvet mustalintuja, pilkkasiipiä, telkkiä sekä isokoskeloita. Vedessä viihtyvään lajistoon voi laskea myös puolenkymmentä kaakkuria sekä muutama naurulokki. Kala- ja harmaalokkeja avoimella merellä on liikkunut runsaasti läpi talven. 






perjantai 14. helmikuuta 2014

Pihabongauksen satoa

Talitiainen.
Talvella lintuharrastuksen voi ottaa rennosti, joten pihapiirin linnut tarjoavat mukavan tarkkailukohteen. Lintuja ei tarvitse lähteä katsomaan kauemmas, kun järjestää linnuille monipuolisen tarjoilun.

Käpytikka.
Tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestetty valtakunnallinen Pihabongaus antaa hyvän yleiskuvan lintutalveen. Kun lintuja katsotaan kymmenillä tai sadoilla pihoilla, mukaan saadaan hyvä otos myös vähälukuisemmista talvehtijoista. Talven sääolot muokkaavat pihoihin kokoontuvaa lintujoukkoa ja jokaisessa vuodessa on omat erityispiirteensä.
  
Pihabongauksen lajimäärä (taulukossa eivät kaikki lajit) Suupohjassa jäi tällä kertaa normaalia pienemmäksi, koska alkutalven pakkasjakso harvensi talvilintujen valikoimaa (Suupohjan kisataulu). Lauhan joulukuun jälkeen tammikuussa oli vuorossa hyvin kylmä - ja edelleen vähäluminen - pakkasjakso.

Mustarastas on säännöllinen talvehtija.
Vähälukuisista talvehtijoista esimerkiksi mustarastaita oli Suupohjassa totuttua niukemmin. Satunnaisista vieraista peippoja tavattiin vain kolme eikä järripeippoja lainkaan. Tikli, punarinta ja moni muu talviharvinaisuus jäi Pihabongauksessa näkemättä.

Pikkuvarpunen on menestyjä.
Monena talvena runsaat urpiaiset ja vihervarpuset olivat tällä kertaa lähes yksittäisten lintujen varassa. Pöllöt puuttuivat lajilistalta kokonaan, sillä varpuspöllökin jäi näkemättä. Viherpeippoja löytyi sentään melko monelta pihalta. Varpusten määrä jäi alle puoleen pikkuvarpusten määrästä.

Talitiainen piti pintansa yleisimpänä lajina, sillä se nähtiin lähes jokaisella Pihabongauksen havaintopaikalla. Sinitiainen, keltasirkku ja harakka olivat seuraavaksi yleisimmät lajit. Syksyn voimakkaan vaelluksen jäljiltä käpytikka löytyi nyt talvella monelta pihalta.

Keltasirkku oli runsaslukuisin laji.
Runsaslukuisin laji oli keltasirkku, vaikka lähes lumettomassa maisemassa suuri osa keltasirkuista taisi viihtyä edelleen peltojen puolella. Toiseksi runsain lintu oli talitiainen ja kolmanneksi kipusi viime vuosien menestyjiin kuuluva pikkuvarpunen.

Sivun kuvat: kk, in