Viikonloppuvisiitti Suupohjaan tuntuu aina yhtä lyhyeltä. Lauantai meni yhdistyksen kokouksessa jossa valittiin uusi puheenjohtaja Jussin jättäessä nuijan Jukka-Pekalle. Samalla pääsin myös itse siirtymää sivuun hallituksesta. Kiitokset Jussille ja onnittelut uudelle peejiille.
Sunnuntaina onneksi ehdin pikaisesti myös maastoon. Yön mukava pakkanen oli saanut Piolahden perukan jäähän. Katsaus venelaitureilta ei juurikaan havista täyttänyt, jokunen isokoskelo, joutsen ja merilokki sentään. Tikat saivat myös rasvasatsin puunkylkeen, jospa tänä talvena jotain käpytikkaa parempaa.
Venelaiturilla oleili myös vaarallisen tuntuinen kissapeto, ainakin jos myyriltä kysytään...
...jyrsijäjahdissa myös isolanttu.
Piolahdelta Kaskisiin. MB-altaat sulat, mutta vailla lintuja. Tallvarpenilla kalasteli muutama koskelo, seuranaan telkkiä ja sinisorsia. Pikku-uikut piilossa... Kalasatamassa ei lokkeja paikallisena, joten...
...Ståbackafjärdenille. Lahti taitaa olla yksi harvoista paikoista joissa retkeilee ainoastaan minä. Muutamana syksynä paikalla on ollut mukavasti uiveloita. Nytkin paikalla 18 linnun parvi, mikä on Suupohjassa ihan mukava määrä. Tikli lensi äännellen yli. Suosittelen paikalla käyntiä ainakin syksyllä, potentiaalinen pikku-uikku mesta.
Kotiin ajellessa koukkasin tietty Rääsyn peltojen kautta. Kuulemma sarkajako muokkaa maiseman lähiaikoina joten ensi kesänä ei tarvi hakea viittä peltosirkkuparia tai kymmeniä pensastaskureviirejä. Pakko myöntää, että saattoi päästä muutama voimasana, kun mulle kerrottiin kuinka "mahtavat" pellot kuvankin alueelle tulee - ei kuulemma yhtään ojaa, kaikki salaojitetaan ja jätetään vain yksi hyvin hoidettu valtaoja. Oli pelloilla sentään vajaa 30 teertä...peltopyitä ei nyt ja liekö jatkossakaan.
tiistai 22. marraskuuta 2011
torstai 16. kesäkuuta 2011
Yöretki ja rengastelua
Keväällä seurasin kuusitinttiä joka haki koirankarvoja ahkerasti pesävärkikseen. Omissa pöntöissäni laji on suhteellisen harvalukuinen joten tintin puuhia oli mukava seurata. Edellisellä Teuvan reissulla menin katsomaan minkä pöntön tintti on valinnut. Ensimmäisen ehdokkaan jouduin toteamaan pudonneen puusta ja harmittelin laiskuuttani, kun ei tullut kevättalvella huollettua pönttöjä. Ei muutakuin pönttö käteen ja takaisin puuhun tai ei sittenkään. Sisältä alkoi kuulua piipitystä ja samassa kuusitintti emo saapui paikalle varoitellen. Kurkistin varovasti pönttöön ja totesin tintin tehneen pesän pönttöön vaikka se makasi poikittain maassa, lentoaukko miltei maata vasten. Pesä oli rakennettukin sisään niin ettei pöntön voinut olettaa tippuneen vasta pesinnän jo alkaessa.
Vajaan parin viikon päästä pöntössä oli kolme suurta poikasta.
Kesäkuun toisena viikonloppuna oli melkoiset helteet, mutta metsään oli mentävä. Edestä miltei lentoon jo päässyt variksen poikanen sai renkaan nilkkaansa ja suurta ihalua rengastusnäytöksen nähneiltä lapsilta. Mahtoi olla variksen elämän kamalin ja hienon hetki...
Helleviikonlopun ohjelmaan kuului myös yörekti. Lähdimme Jussin kanssa Närpiön peltoteille ja lahdille tekemään pienen kierroksen. Sää oli mitä parhain.
Pienten peltoteiden varsilla oli mukavasti äänessa ainakin ruisrääkkiä. Kuvassa näkyvän peltokujan varressa huuhteli yön mukavin havis - viiriäinen.
Radiossa pyörivä tasoristeyskampanja ei ainakaan Jussiin ollut purrut. Siinä kuunnellaan missä on hyvän näköistä maastoa! Tällekkin paikalle kuului pari rääkkää ja useita satakieliä.
Parista pöntöstä löytyi pikkuvarpusen pesä. Isoilla poikasilla näkyy jo tumma poskitäplä.
Vuoden projektilajin poikasia oli myös jo pelloilla. Pienellä spurtilla poijat kiinni ja ceeteet koipiin.
Juhannus meneekin sitten tuulihaukkojen parissa...
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Kevään herkkuja
Keväällä en ole ehtinyt päivittää blogia, mutta summataan koko kevät yhteen juttuun.
Talvi oli hiljainen. Tammikuun kohokohta oli Ismon löytämä lapintiainen.
Kevät tuli edellis vuosia myöhemmin ja hanhien saapuessa oli pellot vielä pääosin lumen alla, joten isoja hanhisummia ei tänä vuonna tullut. Kuvassa kevään toinen hanhiparvi ( edellinen 2 merihanhea ). Parvessa enemmistö lyhytnokkia.
Rannikolla itätuuleton kevät teki sen, että jäät eivät lähteneet koskaan vaan mätänivät rantaan. Tässä aktiivista alkukevään staijausta siipyyn niemellä
Jäiden mädännyttyä muutto pääsi käynnistymään. Todella hyviä muuttopäiviä ei sattunut. Pitkään jatkuneessa etelävirtauksessa linnut muuttivat pikkuhiljaa. Pattihaahkoja ei nähty yhtään, mutta jääkuikkia kuitenkin useita. Alakuvassa ilta-arktikan aikana huomattu merisirri.
Mustaisnevan linnusto on selvityksen alla. Aamun suokierroksen jälkeen oli mukava napostella viimeiset eväät kodassa.
Kevään muita pikkukivoja olivat Skrattnäsin upuepo ( harjalintu). Harryn löytämä lintu viipyi paikalla pari päivää. Itse kävin bongaamassa lajin seinäjoen reissulla. Närpiön Skrattnäshän on Teuvan ja Seinäjoen välillä :) Harjalintuja oli keväällä myös toinen Kristiinankaupungissa ja yksi Teuvalla.
Ilkan löytämät jalohaikarat ovat aina komea ilmestys. Tällä kertaa saimme nauttia tuplaten.
Talvi oli hiljainen. Tammikuun kohokohta oli Ismon löytämä lapintiainen.
Kevät tuli edellis vuosia myöhemmin ja hanhien saapuessa oli pellot vielä pääosin lumen alla, joten isoja hanhisummia ei tänä vuonna tullut. Kuvassa kevään toinen hanhiparvi ( edellinen 2 merihanhea ). Parvessa enemmistö lyhytnokkia.
Rannikolla itätuuleton kevät teki sen, että jäät eivät lähteneet koskaan vaan mätänivät rantaan. Tässä aktiivista alkukevään staijausta siipyyn niemellä
Jäiden mädännyttyä muutto pääsi käynnistymään. Todella hyviä muuttopäiviä ei sattunut. Pitkään jatkuneessa etelävirtauksessa linnut muuttivat pikkuhiljaa. Pattihaahkoja ei nähty yhtään, mutta jääkuikkia kuitenkin useita. Alakuvassa ilta-arktikan aikana huomattu merisirri.
Mustaisnevan linnusto on selvityksen alla. Aamun suokierroksen jälkeen oli mukava napostella viimeiset eväät kodassa.
Kevään muita pikkukivoja olivat Skrattnäsin upuepo ( harjalintu). Harryn löytämä lintu viipyi paikalla pari päivää. Itse kävin bongaamassa lajin seinäjoen reissulla. Närpiön Skrattnäshän on Teuvan ja Seinäjoen välillä :) Harjalintuja oli keväällä myös toinen Kristiinankaupungissa ja yksi Teuvalla.
Ilkan löytämät jalohaikarat ovat aina komea ilmestys. Tällä kertaa saimme nauttia tuplaten.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Lintuaamu Kurikan Jyllinkoskella
Kurikan 4H-yhdistyksen ja Suupohjan lintutieteellisen yhdistyksen yhteislinturetki Kurikan Jyllinkosken lehtomaisemiin järjestettiin 28.5.2011. Retken aloitusajankohdaksi valittiin “vasta” kello 8, koska tarkoitus oli saada retkelle osallistumiselle mahdollisimman alhainen kynnys. H-hetkellä paikalla sähkömuseon pihalla oli kahdeksan osallistujaa. Sateinen ja kylmä viikko varmaankin pelästyttivät osan tulijoista. Lintuaamuna keli oli kuitenkin suhteellisen lämmin ja sateeton: siispä oiva retki-ilma. Pieni tihkusade retken välillä ei tiheäpuustoisessa maastossa haitannut lainkaan.Aluksi käveltiin Kyrönjokiuoman itäpuolen tietä pitkin hiljalleen edeten etelän suuntaan.
Tähystystä padon suuntaan. Koskikara toiveissa.
Punavarpusellekin saatiin kierroksen aikana uusi nimitys: rakkausvarpunen :).
Seuraavaksi palattiin museon pihalle takaisin ja käveltiin palan matkaa joen länsipuolta Kiskonniemen suuntaan.
Lopuksi käveltiin museon pohjoispuolella olevalle nuotiopaikalle, jossa paistettiin makkarat ja syötiin eväät. Kiitos kaikille retkelle osallistuneille!
Retkellä havaitut linnut havaitsemisjärjestyksessä:
Tähystystä padon suuntaan. Koskikara toiveissa.
Punavarpusellekin saatiin kierroksen aikana uusi nimitys: rakkausvarpunen :).
Seuraavaksi palattiin museon pihalle takaisin ja käveltiin palan matkaa joen länsipuolta Kiskonniemen suuntaan.
Lopuksi käveltiin museon pohjoispuolella olevalle nuotiopaikalle, jossa paistettiin makkarat ja syötiin eväät. Kiitos kaikille retkelle osallistuneille!
Retkellä havaitut linnut havaitsemisjärjestyksessä:
Sinitiainen
Lehtokerttu
Pajulintu
Talitiainen
Punakylkirastas
Peippo
Punavarpunen
Naakka
Räkättirastas
Sepelkyyhky
Ruokokerttunen
Fasaani
Varis
Isokoskelo
Kirjosieppo
Mustarastas
Punarinta
Vihervarpunen
Isokuovi
Keltasirkku
Mustapääkerttu
Viherpeippo
Naurulokki
Harmaasieppo
Pajusirkku
Kalalokki
Telkkä
Rantasipi
Pikkutikka rummutus ?
torstai 19. toukokuuta 2011
TT 2011
Viime vuotinen hyvä tulos sai kolmen koplan jälleen heräämään taistoaamuna ennen neljää ja suuntaamaan huonosti lepuutetut silmät kohti Hamnfjärdenin tornia. JJ, JKe ja kirjoittaja nousivat torniin nollakelissä ja nolla veressä hieman ennen viittä.
Kuvat: JKe
Aloitusaika arvottiin kolmesta eri kellosta ja silti kurki ehti lentää katveeseen ennen viittä. Kellon iskiessä aloitusaikaan alkoi hillitön revitys! Kirjuri ei pysynyt perässä, kun lajeja huudettiin kovaa tahtia. Paikalliset vessut ja kahlaajat tsekattiin nopeesti ennen kuin aurinko nousi metsäntakaa kunnolla esille. Perus anakset miinus harmaasorsa ja plus heinätavi ruksattiin. Merihanhien lisäksi vastarannalla heräili viisi rossicus fabaa. Ristisorsat sekä joutsenet pariutuneet p. Vesi oli melko alhaalla joten kahlaajia olisi voinut olla enemmänkin. Mustavikloja ja suokukkoja päivän aikana paikallisena sekä taivaalla kivasti, muita vähemmän.
Joukon nuorimpana ja tietenkin parhaan kuulon vielä omistavana jouduin hylkäämään haahkan, jonka kaksi muuta uskoivat kuulevansa jostain kaukaa, mutta itse kuulin vain sepelkyyhkyn. Kaippa se ihan mahdollistakin silti olisi. Teeri pulputti, tikat rummutti ja anoppi ilmoitti että pihas on harjalintu.
Alussa havainnointi oli niin skarppia ettei kameramiehelle ehtinyt naamaa näyttää. Korkeuksista äkättiin mm. uivelo, molemmat gaviat ja tukkakoskelot sekä yllättäen päivän ainut selkälokki tai ainakin ainut noteerattu. Mereltä saapui yllättäen sankka sumu ja näkyvyys katosi. Onneksi usva haihtui vajaassa puolessa tunnissa. Ennen viimeisiä kitutunteja oli lajeja kasassa reilu 70. Tornilla poikkesivat Eerolat viimevuotiseen tapaan ja he olivatkin ainoat vierailijat.
Lämpö nousi ja samalla odotimme petojen nousevat. Aamulla petolistaa olivat täydentäneet molemmat accipiterit, joten montaa lajia vielä odoteltiin. Tinnu, hali ja hiha listattiin ja siihen ne sitten jäikin! Valkoposkihanhiparvi lensi vastavalossa, mutta siltikään niistä ei saanut sepelhanhia. Pahin puute viherpeippo lensi yli ja haarapääsky muutti. Kuulin tiklin, muut ei, näin uuttukyyhkyn, toiset kahvikupin. Viimehetken rapistelut takavasemmalta paljastivat pikkutikan viimeiseksi lajiksi 12.45.
Lajit ynnättiin ja tulos 83 oli parempi kuin edellisenä vuotena. Sitä juhlittiin railakkaasti vetäisemällä munkit huiviin. Kotona tulos muuttui 81, syy ei kirjurin! Puutelistakin aika karu joista pahimmat:harmaasorsa, tylli, ruskosuohaukka, kalasääski, nuolihaukka ja meriharakka
Hamnfjärden tarjosi taas mukavan taiston, mutta hieman oli jo semmosta fiilistä, että ehkä paikanvaihto vois olla ok. Vastavalo tympii tässä paikassa sen verran paljon...ens keväänä sen sitten näkee.
Kuvat: JKe
Aloitusaika arvottiin kolmesta eri kellosta ja silti kurki ehti lentää katveeseen ennen viittä. Kellon iskiessä aloitusaikaan alkoi hillitön revitys! Kirjuri ei pysynyt perässä, kun lajeja huudettiin kovaa tahtia. Paikalliset vessut ja kahlaajat tsekattiin nopeesti ennen kuin aurinko nousi metsäntakaa kunnolla esille. Perus anakset miinus harmaasorsa ja plus heinätavi ruksattiin. Merihanhien lisäksi vastarannalla heräili viisi rossicus fabaa. Ristisorsat sekä joutsenet pariutuneet p. Vesi oli melko alhaalla joten kahlaajia olisi voinut olla enemmänkin. Mustavikloja ja suokukkoja päivän aikana paikallisena sekä taivaalla kivasti, muita vähemmän.
Joukon nuorimpana ja tietenkin parhaan kuulon vielä omistavana jouduin hylkäämään haahkan, jonka kaksi muuta uskoivat kuulevansa jostain kaukaa, mutta itse kuulin vain sepelkyyhkyn. Kaippa se ihan mahdollistakin silti olisi. Teeri pulputti, tikat rummutti ja anoppi ilmoitti että pihas on harjalintu.
Alussa havainnointi oli niin skarppia ettei kameramiehelle ehtinyt naamaa näyttää. Korkeuksista äkättiin mm. uivelo, molemmat gaviat ja tukkakoskelot sekä yllättäen päivän ainut selkälokki tai ainakin ainut noteerattu. Mereltä saapui yllättäen sankka sumu ja näkyvyys katosi. Onneksi usva haihtui vajaassa puolessa tunnissa. Ennen viimeisiä kitutunteja oli lajeja kasassa reilu 70. Tornilla poikkesivat Eerolat viimevuotiseen tapaan ja he olivatkin ainoat vierailijat.
Lämpö nousi ja samalla odotimme petojen nousevat. Aamulla petolistaa olivat täydentäneet molemmat accipiterit, joten montaa lajia vielä odoteltiin. Tinnu, hali ja hiha listattiin ja siihen ne sitten jäikin! Valkoposkihanhiparvi lensi vastavalossa, mutta siltikään niistä ei saanut sepelhanhia. Pahin puute viherpeippo lensi yli ja haarapääsky muutti. Kuulin tiklin, muut ei, näin uuttukyyhkyn, toiset kahvikupin. Viimehetken rapistelut takavasemmalta paljastivat pikkutikan viimeiseksi lajiksi 12.45.
Lajit ynnättiin ja tulos 83 oli parempi kuin edellisenä vuotena. Sitä juhlittiin railakkaasti vetäisemällä munkit huiviin. Kotona tulos muuttui 81, syy ei kirjurin! Puutelistakin aika karu joista pahimmat:harmaasorsa, tylli, ruskosuohaukka, kalasääski, nuolihaukka ja meriharakka
Hamnfjärden tarjosi taas mukavan taiston, mutta hieman oli jo semmosta fiilistä, että ehkä paikanvaihto vois olla ok. Vastavalo tympii tässä paikassa sen verran paljon...ens keväänä sen sitten näkee.
perjantai 25. maaliskuuta 2011
KSK altaat 25.3.
Suupohjan talvisista maisemista irtosi heti vuodareita saavuttuani, kun Teuvalla tienposkesta pyrähti lentoon kaksi uuttukyyhkyä ja kotona ruokinnalla odotti sepelkyyhky. Vaikka sisämaassakin muuttajia tuntui jo olevan niin lähdin silti Kaskisiin katsoon onko mb:n sulassa vesiäisiä.
Tyhjän kalasataman jälkeen altaille jossa oli lintuja ihan kivasti. Viisi telkkää, isokossuja ja kahdeksan laulujoutsenta olivat sulassa sovussa. Vihervarpunen lensi äännellen yli ja pari merikotkaa rundi tehdasalueen suunnalla.
Sulan reunalle alkoi kerääntyä lokkeja, joista yksi pisti erityisesti silmään. Merilokkia selkeesti pienempi ja argariakin sirompi, mutta tummaselkäisempi toi mieleen "tuhkaselkälokin" miksi laji kotona kuvista varmistettiinkin (kiitos mäkpe). Kovassa viimassa ei kauan viitsinyt seisoskella ilman pitkiä kalsareita. Kuvat onnistui kuitenkin jotenkuten eli uskalsin jättää lopullisen varmistuksen niiden varaan.
Vaikka tuhkis ei mikää rari sinänsä olekkaan niin mukava piristys silti hitaasti etenevään kevääseen.
Kotimatkalla koukkaus Piolahden rasvaruokinnan kautta. Ruokinnalla tinttejä ja käpytikka - parempaa tikkaa odoteltiin. Lahden perukkaan oli ajettu jotain maa-ainesta kahlaajarannalle ja ruovikkoon. Millähän luvalla tai mistä minä tien tarviiko siihen lupaa. Toivotaan että nousuvesi tasottaa tavaran. Kuusseiskalta vielä neljä kiurua listalle ja retki oli plakkaris...
Tyhjän kalasataman jälkeen altaille jossa oli lintuja ihan kivasti. Viisi telkkää, isokossuja ja kahdeksan laulujoutsenta olivat sulassa sovussa. Vihervarpunen lensi äännellen yli ja pari merikotkaa rundi tehdasalueen suunnalla.
Sulan reunalle alkoi kerääntyä lokkeja, joista yksi pisti erityisesti silmään. Merilokkia selkeesti pienempi ja argariakin sirompi, mutta tummaselkäisempi toi mieleen "tuhkaselkälokin" miksi laji kotona kuvista varmistettiinkin (kiitos mäkpe). Kovassa viimassa ei kauan viitsinyt seisoskella ilman pitkiä kalsareita. Kuvat onnistui kuitenkin jotenkuten eli uskalsin jättää lopullisen varmistuksen niiden varaan.
Vaikka tuhkis ei mikää rari sinänsä olekkaan niin mukava piristys silti hitaasti etenevään kevääseen.
Kotimatkalla koukkaus Piolahden rasvaruokinnan kautta. Ruokinnalla tinttejä ja käpytikka - parempaa tikkaa odoteltiin. Lahden perukkaan oli ajettu jotain maa-ainesta kahlaajarannalle ja ruovikkoon. Millähän luvalla tai mistä minä tien tarviiko siihen lupaa. Toivotaan että nousuvesi tasottaa tavaran. Kuusseiskalta vielä neljä kiurua listalle ja retki oli plakkaris...
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
kevätlaskenta 3.3.
Meikäläiseltä jäi kokonaan talvilaskenta väliin, koska majailen nykyään Jyväskylässä. Kevätlaskennan aikaan tuli passelisti asiaa kotoisiin maisemiin. Laskentasää oli mainio lukuunottamatta välillä navakastikkin puhaltanutta tuulta. Peltomaisema oli luminen, mutta kävelybaana oli onneksi kovaksi ajeltu.
Luonne ei antanut periksi joten kävelin reitin täsmälleen samaa lenkkiä kuin aikaisemminkin. Kilometrin umpihankiosuuden jälkeen oli helppo todeta, ettei pieni reitiltä poikkeaminen olisi ollut pahitteeksi, pumppu hakkasi ja hiki virtasi.
Varsin keväinen sää innosti linnut laulamaan. Varsinkin pikkukäpylinnut olivat innokkaasti äänessä. Kuusi- ja talitiaiset antoivat myös parastaan. Muuten metsissä oli hiljaista. Hippiäiset, tötit ja puukiipijät uupuivat reitiltä kokonaan varmaankin kovan talven takia. Viherpeippoja sen sijaan enemmän kuin koskaan aiemmin.
Kuluvan talven aikana perustettiin käsittääkseni ainakin kaksi uutta reittiä Suupohjaan. Myös vanhoja reittejä on aktivoitu. Uutta hatikan versiota ei kannata pelästyä, vaikka se tuntuukin olevan aika sekava. Toivotaan, että ongelmat saadaan korjattua ettei laskijoiden havainnot jää ainoastaan omiin arkistoihin.
Laskentojen tuloksia voi käydä tarkastelemassa osoitteessa http://www.luomus.fi/talvilinnut/
Reittejä klikkaamalla näkee uuden hatikan ehkä parhaan muutoksen eli reitin kartalla jos ilmoittaja on sen piirtänyt...
Ensi syksynä joukolla laskemaan, joko uutta tai vanhaa reittiä.
Luonne ei antanut periksi joten kävelin reitin täsmälleen samaa lenkkiä kuin aikaisemminkin. Kilometrin umpihankiosuuden jälkeen oli helppo todeta, ettei pieni reitiltä poikkeaminen olisi ollut pahitteeksi, pumppu hakkasi ja hiki virtasi.
Varsin keväinen sää innosti linnut laulamaan. Varsinkin pikkukäpylinnut olivat innokkaasti äänessä. Kuusi- ja talitiaiset antoivat myös parastaan. Muuten metsissä oli hiljaista. Hippiäiset, tötit ja puukiipijät uupuivat reitiltä kokonaan varmaankin kovan talven takia. Viherpeippoja sen sijaan enemmän kuin koskaan aiemmin.
Kuluvan talven aikana perustettiin käsittääkseni ainakin kaksi uutta reittiä Suupohjaan. Myös vanhoja reittejä on aktivoitu. Uutta hatikan versiota ei kannata pelästyä, vaikka se tuntuukin olevan aika sekava. Toivotaan, että ongelmat saadaan korjattua ettei laskijoiden havainnot jää ainoastaan omiin arkistoihin.
Laskentojen tuloksia voi käydä tarkastelemassa osoitteessa http://www.luomus.fi/talvilinnut/
Reittejä klikkaamalla näkee uuden hatikan ehkä parhaan muutoksen eli reitin kartalla jos ilmoittaja on sen piirtänyt...
Ensi syksynä joukolla laskemaan, joko uutta tai vanhaa reittiä.
lauantai 1. tammikuuta 2011
Ekaekaa
Vuosi vaihtui ja on aika kerätä ekaekaa pinnoja. Yhytin kaskisten altailta tavi naaraan itsenäisyyspäivän alla. Rallissa tavia ei löytynyt eikä sen jälkeenkään, mutta sulaan johtavaa ojaa ei ole loppuun asti koluttu. Oja on louhittu kallion kylkeen ja on siten suurilta isoa louhikkoa.
Ojan alkupää tulee puhdistus altaalta. Ja heti sen alussa oli sinisorsat(15 kpl) ja niiden joukossa tavi naaras. Tarpominen tänne oli todella hikinen urakka. Mutta onneksi tavista tuli uusi päiväpinna. Ojasta ei etsiskelystä huolimatta löytynyt mitään muuta. Suurin syy on ojan louhikkoisuus ja tuskin tuo vesi niin hyvin puhdistettua on.
Katsaus kalasamaan lokkien toivossa oli turha. Lokittomuutta ihmetteli varmaan hipökin, jolla oli hyvät näkymät satamaan.
Seuraavaksi suuntasin krs:n suuntaan. (näin jälkikäteen olisi pitänyt suunnata kohti kurikkaa.Piolahdessa oli iso xxx kokoinen keltasirkkuparvi(en saanut siitä minkäänlaista summaa joten en laittanut sitä tiiraankaan. Juu olen huono ihminen :). parvi oli todella levoton ja seasta ei löytynyt muita kuin pikkuvarpusia. Lålbyn kaatopaikalla runsaassa rikkakasvustossa kuului vain urpiaisen ääntä ja sekin taivaalta.
Perusksessa oli nähty nokkavarpunen. ruokinta oli silloin autio eikä lähistöltäkään löytynyt muuta ruokintaa. Suuntasin siten peruksen sähkövoimalan pihaan syömään eväitä ja pitämään korvia auki. Tinttien lisäksi löytyi vain pikkuvarpusia. Jatkoin matkaani karijoen kautta kohti kauhajokea pysähtyen matkalla, mutta mitään parempaa lajia ei enää vastaan tullut. Nälkäkin alkoi tulemaan joten kurikassa oleva harmaapäätikka jää odottamaan listalle pääsyä.
6 vuoden aikana, jolloin olen aktiivisesti kerännyt 1.1. pinnoja, listalla on nyt 59 lajia jotka kaikki on suupohjan alueelta. Laskeskelin että noin 80 lajia pitäisi irrota, joten tekemistä riittää.
Ojan alkupää tulee puhdistus altaalta. Ja heti sen alussa oli sinisorsat(15 kpl) ja niiden joukossa tavi naaras. Tarpominen tänne oli todella hikinen urakka. Mutta onneksi tavista tuli uusi päiväpinna. Ojasta ei etsiskelystä huolimatta löytynyt mitään muuta. Suurin syy on ojan louhikkoisuus ja tuskin tuo vesi niin hyvin puhdistettua on.
Katsaus kalasamaan lokkien toivossa oli turha. Lokittomuutta ihmetteli varmaan hipökin, jolla oli hyvät näkymät satamaan.
Seuraavaksi suuntasin krs:n suuntaan. (näin jälkikäteen olisi pitänyt suunnata kohti kurikkaa.Piolahdessa oli iso xxx kokoinen keltasirkkuparvi(en saanut siitä minkäänlaista summaa joten en laittanut sitä tiiraankaan. Juu olen huono ihminen :). parvi oli todella levoton ja seasta ei löytynyt muita kuin pikkuvarpusia. Lålbyn kaatopaikalla runsaassa rikkakasvustossa kuului vain urpiaisen ääntä ja sekin taivaalta.
Perusksessa oli nähty nokkavarpunen. ruokinta oli silloin autio eikä lähistöltäkään löytynyt muuta ruokintaa. Suuntasin siten peruksen sähkövoimalan pihaan syömään eväitä ja pitämään korvia auki. Tinttien lisäksi löytyi vain pikkuvarpusia. Jatkoin matkaani karijoen kautta kohti kauhajokea pysähtyen matkalla, mutta mitään parempaa lajia ei enää vastaan tullut. Nälkäkin alkoi tulemaan joten kurikassa oleva harmaapäätikka jää odottamaan listalle pääsyä.
6 vuoden aikana, jolloin olen aktiivisesti kerännyt 1.1. pinnoja, listalla on nyt 59 lajia jotka kaikki on suupohjan alueelta. Laskeskelin että noin 80 lajia pitäisi irrota, joten tekemistä riittää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)