perjantai 24. joulukuuta 2010

Jouluja

Rauhallista joulua ja linturikasta uuttavuotta 2011.


tiistai 14. joulukuuta 2010

Suupohjan talviralli 6.12.

Suupohjassa talvirallia on perinteisesti vietetty itsenäisyyspäivänä. Itse pääsin taas parin vuoden tauon jälkeen rallaamaan yhdistyksen alueen maisemiin. Alunperin oli tarkoitus Jussin kanssa rallata erikseen yhden miehen joukkueina, jotta kisaan saataisiin enemmän tiimejä. Lauantaina Porissa voittamamme ralli ( http://himopointsaaja.blogspot.com/2010/12/4122010-porin-talviralli.html ) vei suurimman voiton nälän, joten päätin nousta Jussin autoon. "Kaksin on kivempi voittaa kuin yksin" tuumin.

Ulkoilutimme itseämme ensimmäisen kerran kello 9 Närpiön keskustan liepeillä. Jotain parempaa yritimme, mutta tyytyminen oli kelliin, urpoon ja kloorikseen. Rallilistaus oli avattu, joten kohti Almängsforsia. Varis, naakka ja harakka listalle ennen kosken reunaan kävelyä. Karamesta vaikutti tyhjältä, kunnes Jussi skarppaa lumivallin takana niiailevan avantouimarin.

Närpiön Kirkkomäelle ajaessa lista täydentyy mm. närhillä, käpytikalla ja pikkuloxialla. Hakkipaikalla hiljaista, megakäpyjä tutkailevia pikkuloxioita lukuunottamatta. Pieni paikanvaihto ja johan hakki löytyy mäntyjen juurelta rapistelemasta.

Gottbölessä on oleillut hiiripöllöjä, joten seuraavaksi suuntasimme sinne. Pöllöjä emme jostain syystä nähneet, mutta paikalla parveili 100 urpiaista, joiden joukosta oli helppo löytää muutama tundraurpiainen.

Jussi oli pohjustanut Kaskisista mustarastaan ja tavin. Meruloita löytyi pari pienen etsimisen jälkeen. Sinisorsa ja pulu hoituivat myös Ksk keskustasta. Kalasatamasta löytyi ainoastaan kala ja harmaalokkeja.
Kuvat otti JKe

Kaskisten eteläkärjestä näkyi avovesialue, mutta hieman turhan kaukana. Lähempänä olevassa pienessä sulassa polskutteli kuitenkin telkkä ja isokossuja, joten pari vessuakin saatiin listalle. Eteläkärkeen vievän polun varrella äänteli kuusi ja töyhtötintti, sekä hippiäisiä.

Ex Metsä-Botnian sulassa piti olla tavin, mutta lintu oli kadonnut, eivätkä kaksi sinisorsaa olleet enää pinnakamaa, joten kohti Krs.

Pienen mietinnän jälkeen kurvasimme Piolahdelle. Tanssilavan maastossa oleva rasvaruokinta oli tyhjillään, joten täytimme sen. Viereisissä puissa oli mielenkiintoisia tuoreita jälkiä. Lahden ruovikossa ei äännellyt timaleja, pellolla sen sijaan lenteli komea tikliparvi.

Krs Skatan maisemiin päästyämme alkoi sakea lumipyry eikä sulavedestä taittunut kuin rannassa uineet laulujoutsenet. Pohjoislahdella myös hiljaista timaleiden suhteen. Savilahden surnia oli myös hukassa, mutta isolanttu sentään löytyi.

Myrkyn kautta Teuvalle. Rääsy täytyy aina kiertää rallissa! Teeri uupui ja tiesin sieltä varman paikan. Varma paikka petti, mutta metsätieltä nousi kanahaukka lentoon pyy kynsissään. Pyy näytti elottomalta, joten pinna vain genasta.

Teuvan turkinkyyhkyt olivat pyryä piilossa. Fasaanikin tuotti vaikeuksia, mutta sitä hakiessa löytyi onneksi pieni peltopyypotti, mikä olikin viimeinen eli 35 laji. Rallivoitto irtosi ainoastaan kymmenellä lajilla kakkosiin. Tuloksia tutkaillessani tuli mieleen, että pitäisi ilmeisesti jatkossa järjestää Kauhajoen talviralli, jotta taisto olisi tasaisempaa? Hienoa jokatapauksessa, että osallistujia löytyi edes muutaman joukkueen verran.

perjantai 26. marraskuuta 2010

syyslaskenta 13.11.2010


Talvilintulaskennat käynnistyvät syyslaskennalla. Itse en muista että, hetkeen olisi saanut syyslaskentaa tehdä lumisessa maisemassa. Pakkasmittari näytti nollaa ja luvattu lumisade ei tullutkaan, joten laskentaan oli mainio sää.
Astuessani ulos ovesta kiinnitin huomion heti harakoiden ja varisten kovaan mekkalointiin lähimetsikössä. Arvelin paikalla olevan jonkin isomman petolinnun. Yllätys oli positiivinen, kun tihestä kuusesta löytyi huuhkaja päivälevolta. Lepopaikka tosin oli paljastunut joten paikalta sai laskentalistaan kosolti varislintuja. Pöltsistäkin napsahti uusi laji reitille.
Reitti kulkee pienen matkan myös Tattarin peltoaukeaa. Aukealta saa harvoin lajistoa listalle, mutta tälläkertaa kirjasin vihkoon isolantun ja reilu sata keltasirkkua.

Reitillä tuntui olevan normaalia enemmän käpytikkoja ja hömötinttejä. Muissa lajeissa ei erityistä eroa muihin vuosiin tuntunut olevan. Muuttava joutsenparvi ja pari peltopyypottia jäivät loppureitin parhaiksi paloiksi.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Mustakädet

Kun pistää kätensä nokiseen taskuun likaantuuhan ne. Alla kooste kertomuksia ja kuvia tästä odottamattomasta vieraasta.

AJL
Himopointsaaja
Yhdistyksen kuva-arkisto 
Roller
PLY:n kuva arkisto
Tarsiger
Pekka Komi

Tässä vielä  kuvaa bongareista.

Ja ritarista

lauantai 9. lokakuuta 2010

Taskuttelua

Ilmat ovat viilenneet ja ennusteet ovat luvanneet tulevalle viikolle jo räntää, joten lintua pitäisi olla liikkeellä. Aamulla suuntasin suorittamaan viime viikolla keskeytynyttä ansiostaijia. Silloin keskeytksen syynä oli rusotasku häly joka peruuntui päästyäni paikalle. Muutamaa minuutta ennen kuin tarvittavat tunnit täyttyi tuli häly uudesta lajista suomelle domarilta. Odotin hetken peruutus viestiä, kun sitä ei kuulunut soitin aluevastaavalle kysyäkseni: "Niin että mitä tämä nokitasku viesti oikein on "
Vastaus oli kutakuinkin:
-No putkessa on läheskokomusta tasku. Valkoista yläperässä vatsan alla ja siivessä on heikko juova, muuten lintu on kokomusta.. Ei tästä oikein muuta keksi.

Tarvittavat minuutit ovat täynnä joten staiji seis ja suunta kohti kiilinsatamaa. Saapuessani satamaan jouduin toteamaan etten ollut ensimmäinen. Porista oli ensimmäinen aalto jo saapunut. Odottamaan kyytiä saareen.


Saareen päästyäni lintu löytyi nopeasti ja helposti. Lintu oli ruokaili aktiivisesti kokoajan lietteellä.





Ja tässä videota. Sattumalta lintu on harvinaisen kauan paikallaan. Muutoin linnulla tuntui olevan ADHD 



Ja tässä Toinen kuva. Ottajana Vilkin Toni.




Ja tässä ensi aallon kyyryniskaisia bongareita.


Linnusta tulee taatusti lisäinfoa myöhemmin.

Kiitokset löytäjille Antti J. Lindille ja Harry Lillandille.

perjantai 24. syyskuuta 2010

ino

17.9. oli passeli sauma lähteä katsastamaan Piolahden lintutarjontaa. Niittyä ei tiiran mukaan ollut kukaan hetkeen kompannut, joten painelin laitumelle josta villavärkit oli jo haettu pois. Niittykirvisiä nousi lentoon jaloista, mutta mitään isompaa Anthusta ei valitettavasti. Taivaanvuohia reilu kymmenen sekä syksyn eka jänkäkurppa tuli nostettua heinikosta ylös vuodarilistalle. Ei siis mitään ihmeempää vaikka yksin komppauksella jää tietenkin aina jotain löytämättäkin.

Niittyrundin jälkeen jäin vielä hetkeksi seuraamaan lietteiden elämää. Lietettä ei tosin ollut nimeksikään, mutta jokunen kahlaaja sentää. Haapanat olivat selvästi lisääntyneet ja laji olikin tälläkertaa runsain anas.

Lahden reunametsässä liikkui mukavasti lintua. Hömötiaisia sekä hippiäisiä lähinnä. Taigauunilintujakin oli ollut mukavasti liikkeellä, joten ajattelin käyttää parviin hieman aikaa. Inoa ei vaan näkynyt joten lähdin kävelemään autolle. Samassa kuului tuttu ääni lähimännystä ja siinähän se ino oli pyörimässä hyönteisten perässä. Lintu suostui pysymään jopa muutaman sekunnin aloillaan jolloin sain ikuistettua yksilöstä yhden ds kuvan.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Staijissa nämpnäsissä (18.9)

Syys muutto on täydessä vauhdissa. Pikkulintua liikkuu rannikolla suuria määriä kohti etelää.
Kokonaissumma lienee jossain parin tonnin luokkaa. Pääosassa on peippo, järripeippo, vihervarpunen ja niittykirvinen. Jostain syystä pikkulintumuutto loppu n. klo 10 jonka jälkeen parvet havenevat. Siitä ei oikein järkevää kuvaa saa. Mutta paikalle tullut hipö oli kuvaus haluinen. Näyttäytyen joka tunnille. Lähimmillään n. 50 m. päässä.



Myös hirvitys tuli katselemaan touhuamme. Edelliskerralla paikalla on emä vasan kanssa, joten liekö seuraavalla viikolla sitten rintama hirvimiehiä.




Surniasta vähän liikkuvaa kuvaa. Ja kyllä, se liikkuu siinä.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Säpissä 18-20.8.

Blogin tekstit on viimeaikoina suuntautuneet lähinnä yhdistyksemme rajojen ulkopuolelle, kuten tämäkin. Lisää kirjoittajia siis kaivattaisiin.
Keskiviikkona 18.8. läksimme Mäkelän Petterin kans Säppiin korento/linturetkelle. Sää oli suotuisa ainakin korentojen osalta. Säpin lintuasemarakennus näkyy kuvassa majakan vasemmalla puolella. Kuvassa näkyy myös saaren kesäasukkaista yksi eli ylämaansonni, jotka pitävät saaren ruovikot kurissa, kurissa tosin pysyy myös pihan katajat mikä ei ole niin mukava juttu.
Highlandereita möyrii siellä sun täällä, mutta kovasti ovat silti lempeitä otuksia (ainakin toistaiseksi olleet).
Suomen varmin taigakirvisniitty Säpin Hanhisto. Myös suurin osa kahlaajista ruokailee kuvassa näkyvällä rannalla.
Kahlaajat seulottiin tarkasti läpi rarit mielessä...

...tällä kertaa näkyi kuitenkin vain perussirreja joista suosirri runsaimpana. Kuvan isosirrejä nähtiin vain muutama.
Kahlaajaparvia ajoi lentoon kuvan nisari, saalistusonni tosin oli huono.

Aseman pihassa pyöri noin 45 haarapääskyä ja muutama deliikkoni.
Perjantaina ennen poislähtöä tsekkasimme kuvassa näkyvän Prakalan pusikot. Hekejä ja pekejä mukavasti. Yhtäkkiä pihlajan latvaan nousi hetkeksi nuori kirjokerttu, jota ei kauan ehditty ihailla. Lintu löytyi tosin uudelleen tovin kuluttua jolloin näyttäytyi hieman paremmin. Elis napsahti reissun päätteeksi... Heinäkurppakin saaressa nähtiin, mutta sehän nyt on peruskauraa :)

Lisää: http://himopointsaaja.blogspot.com/2010/08/18-208-sapinpinnaa-lorottaa.html

torstai 12. elokuuta 2010

Mökkeilyä


30.7. saimme hyvän syyn lähteä Hankasalmelle saakka mökkeilemään. Asta-myrskyn tuttavien mökistä katkaisemat sähköt eivät olleet hetkeen palautumassa ja jääkaappi oli täynnä ruokaa, joten aggregaatti messiin ja menoksi... (oltais me oltu sinne muutenki lähdös :)

Viime kesänä mökkirannassa oli kuikkapari poikasen kera. Tänä kesänäkin poikasia oli ollut, mutta enää ei pariskunnalla viikon aikana ruokittavia näkynyt. 12 vanhan kuikan parvi kalasteli järvellä reviiriparin lisäksi. Tukkakoskelopoikue oli mukava yllätys järvimaisemassa, kuikat eivät niitä tosin reviirillään kauan katsellut vaan ajoivat menemään.

Höyhenpuvun sukiminen vaatii monenlaisia venytyksiä ennen lepoa...

...lepokin tosin suoritetaan silmät auki ympäristöä tarkkaillen.
Yhtenä iltana alkoivat "lentomuurahaiset" parveilla pihassa. Hetkessä sudenkorennot kerääntyivät paikalle nauttimaan maukasta mauriaisateriaa. Pääosassa korennoista olivat ruskoukonkorennot, mutta joukosta tarttui haaviin myös täpläkiiltokorento (yllä) ja kirjoukonkorento (alla).

Myös siniukonkorento sai osansa saaliista ja ilme oli sen mukainen.



lauantai 26. kesäkuuta 2010

Suomineidon olkapäällä

Jokunen vuosi sitten tuli tehtyä ensimmäinen lapinretki. Silloin kun pääsi takaisin kotiin niin tuli mieleen ettei koskaan enää. No viime vuonna alkoi kaipaamaan jo niin paljon sinne että tänä vuonna sinne on pakko päästä. Vakioreitti laskennassa oli jo käymälläni alueella yksi reitti laskematta joten sinne siis.
Reitin alku oli helppo lavivaara- syväjärvi on tiehallinnon ylläpitämä reitti. joka tosin on nyt lopetettavien listalla.
Polun ylläpitoa siellä ei ole juurikaan tehty. Muutamaa eroosion vuoksi uudelleen reititettyä kohtaa lukuun ottamatta.  Ei kuitenkaan tässä kohtaa.
Ensimmäinen yöpyminen tapahtui syväjärven autiotuvassa.
 
Kämppä on erittäin hyvin pidetty. Siisti kaikki mitä retkeilijä tarvitsee löytyy. ( Trangia ei tietenkään ole tuossa käytössä).
Yöllä alkoi jatkuva sade jonka loppumista en alkanut onneksi odottelemaan vaan lähdin sadekamppeet mukanani kohti puussaslupun autiotupaa. Jonne on vain moottorikelkka reitti joka tuki omaa reitti valintaani. Sade jatkui koko päivän ja muuta kuvaa ei tuolta päivältä ei tullut. 
Seuraavana aamuna (yöllä) 02:00 olin suunnitellut aloittavani linjalaskennan. Mutta sade jatkui ja klo. 00:50 näytti siltä että koko laskenta pitää siirtää seuraavaan päivää. Mutta puolituntia myöhemmin alkoi lännestä tulemaan valkoisempaa pilveä, ja päätin lähteä reitille joskos sää selkeentyisi. Joka sitten tapahtuikin. Ja klo 03:30 olin reitillä ja aloitin laskennan.

Reitti oli maastoltaan erittäin helppo. Vaikeakulkuista maastoa ei ollut ollenkaan tunturi koivikkoa, tunturi nummea (jossa ei ollut vaivaiskoivuja) ja suota. Sää ilmeisesti piti linnut suhkot hiljaisena koska pajulintuja oli vain muutama kerrallaan äänessa ja vain yksi laulava sinirinta. Muutama sinirinta oli kyllä reitillä tiksuttamssa mutta laulamaan ne eivät alkaneet. Parhaimpana oli tundraurpiais pari. Jotka tulivat nierislupun laella vastaan.


Reitiltä tullessa oli paremmin aikaa tarkastella suon lintuja tarkemmin. Josta löytyi helposti suokukko pesintä, vesipääskyjä ja valtavasti liroja. Kuitenkin paremmat kahlaajat (kuirit ja sirrit) loistivat poissa olollaan.
 
Kalattoman järven pohjois rannalla oli erittäin hieno rentukka kukinta. Itse järveltä ei kummempia lajeja irronnut.

Puusasvaaran kämppä taasen näyttää tällaiselta. Varustukseltaan kämppä on huonompi kuin syväjärven ja käytön jälkiä on enemmän.
Sisällä on kuitenkin lämmin kamiina jossa vesijäähdytteiset kumisaappaat kuivuvat nopeasti.

Päivällä oli käytävä tarkastamassa itse puussasvaaran rinteet ja näkymät.

Ja valtakunnan raja. Kova tuuli takasi sen että pinnoja ei norjasta herunut.

Ja Suomen puoleltakaan ei lähtenyt kuin niittykirvinen joten kiiruna saa vielä odottaa. Kuvassa näkyy myös vaellussauvat. Joita ensimmäisen kilometrin aikana kirosin turhiksi tikuiksi, mutta ylämäessä tuntui helpottavan menoa ja hyllyvällä suolla tuo mukavat 2 lisä tukipistettä kannattamaan kulkijaa. Suosittelen erittäin lämpimästi suokomppaukseen.
Sitten oli jo paluu matkan aika. Reittinä sama kuin tullessa, mutta nyt kuivassa säässä. Kun poroaita ja moottorikelkka reitti kohtaavat niin on tehtävä jonkinlainen este. Täällä on rakennettu silta poroaidan ylitse. Lankut ovat harvassa joten porojen ei pitäisi siitä uskaltautua ylitse. kuitenkin toiselle puolelle oli asetettu köydet varmistamaan. Sillan kupeessa varoitteli mustaviklo ahkerasti.

Ja tässä pakollinen poro kuva.
Edellis päivän sateet nostivat vettä myös purossa keskijoen ylitse menevä silta oli täysin veden saartama.
Tässä ei enää saapas riittänyt. Kuten ei viimeisessä suosilmäkkeessä jossa jalka komeasti upposi polvia myöten turpeeseen. Onneksi ylösnousu oli helppoa sauvojen ansiosta.

Ilmeisesti kolme päivää saapas jalassa aiheutti sen että oikeassa jalassa alkoi kumma särky joka epäilytti sen verran ettei uskaltanut enää tehdä lenkkiä tarvatovaaran suuntaan. Vaan piti tyytyä teräväharjujen maisemiin. Sen verran teräviä harjut ovat ettei mönkijöillä ei sinne ole uskaltauduttu.
Loppuun on laitettava kuva paikasta johon auton jätin. 90-luvun alkupuolella hiihtokeskusbuumissa myös tänne rakennettiin hiihtokeskusta. Päärakennus on valmis ja rinteet raivattu lavivaaraan, mutta sitten ilmeisesti saapui lama ja rahat loppuivat ja paikalle ei muuta ole tehty.

Takaisin suupohjaan oli pysähdyttävä liminganlahdella ja sannanlahdella joskos hietatiira sattuisi näkymään. Tornissa oli jo muita bongareita ja heiltä kuulin että lintu lennellyt jokin aika sitten ja kadonnut läheiselle venevalkaman suuntaan reilu 20 minuuttia kärvisteltyä hietatiira saapui ja lenteli erittäin komeasti tornin ympärillä valitettavat kellään tornissa olijalla ei ollut kameraa joukossa ja tiiran ohitukset lähietäisyydeltä jäi ikuistamatta. Joten en voi kuin sanoa GOMEE oli.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Ruokosirkkeli

Kun parempaa sirkkalintua odotettiin niin odotukset olivat korkealla ruokosirkkalinnusta. Viimevuotinen Turon löytämä viirusirkkalintu yllätti täysin. Mutta 8.6 löytyi se odotetumpi sirkkeli harvinaisuus. Ruokosirkkalintu (loc lus) Närpiön rangsbyfjärdeniltä. Ja löytäjänä aluevastaavamme Ilkka Iivonen.

Lintu on siis Ilkalle eko sponde. Onnittelut. Lintu lauloi yllättävän lähellä. Aluksi paremmassa valossa lintua etsittiin liian kaukaa. Yön ja paksumpien pilvien pimentyessä. Lintu löytyi paljon lähempää. Valoa vain on jo turhan vähän.
Tästä saa taiteellisen (lue:surkea) tallenteen linnun äänestä. Maastossa tuntuu olevan mukavasti itäisiä laulajia joten yöllisiä kuuntelu retkiä kannattaa tehdä.