Eka ekaa

Itselle jo perinteikkääksi muodostunut uudenvuodenretki suuntautui ensimmäiseksi rannikolle. Piolahden pellosta löytynyt kiuru oli vielä joulun alla paikalla. Lintu viihtyi sänki pellossa, johon oli varissut paljon tähkiä, joten ruokaa linnulla pitäisi riittävän, vaikka antimet jaettiin myyrien kanssa. Lintua ei kuitenkaan löytynyt, olisi varmaan pitänyt kierrellä suuremmalla alalla, mutta pessimismi ja pikkupakkanen kutisti halut kiurun etsimiseen.
ös töytötintin päristely. Ja kauempaa vähän niinkuin pyrstötiaisen ääniä. Yrittäessä men
Pika siirtymä piolahden pohjukkaan. Ehti oven aukaistua kuului useiden tiaisten kutsuäänet. Tarkemmin kuulostellessa kuului mynä lähemmäksi totuttuun tapaan katsastin kaikki koivut, mutta tällä kertaa pitkäpyrstöt löytyivätkin männystä ja summaksi tarkentui 12. Ruovikkoon siirryttyä ilmaantui pajusirkut ja viiksitimalitkin yllättävän nopeasti. Timaleita ei tullut näkyviin kuin 7, mutta kauempaa ruovikosta kuuluin lisää partiaisen ääniä, joten enemmän niitä siellä on.


Katsaus lahdelle osoitti että pilkkiöitä ei ole jään päällä, joten jäille ei ole menemistä. Samalla mieleen tuli haave siitä että paikalle joskus nousisi lintutorni. Yrityksiä siitä on ollut, mutta tulosta ei ole tullut. Mutta ehkäpä joskus.

Retki suuntautui seuraavaksi Kaskisiin. Tämä reissu ei tuottanut ihmeenipä. Kalasatamassa laivat olivat laiturissa viettämässä pyhiään, ja sitä myöten lokit olivat jossain muualla. Keskustastakaan ei löytynyt merkittävämpää lajia.


Matkalla Närpiöön poikkesin jokisuistoon petojen toivossa. Ainut peto oli isolepinkäinen. Josta sai jopa kuvatustakin yrittää. Valoa kun on vähä ei kuvan säätäminen paljoa pelasta.

Närpiön kirkko puistikosta löytyi ensiksi hätäisesti liikkuva pikkutikka. Ja pian sen jälkeen oksalla kyyhöttänyt hakki. Jostain syystä pähkinähakit ovat aina aiheuttaneet minulle työtä vuodari listoille päästäkseen. Tänä vuonna asia on nyt hoidettu.

Matkalla kotiin etsimään purtavaa, tuli tieto että Kauhajoen pikkusirkku on tullut taasen ruokinnalle. Päätin kuitenkin vielä joskos turkinkyyhky löytyisi keskustasta. Kyyhkyn talvinen ruokailu paikka on tuntematon, joten sen löytyminen on aina arpapeliä. Kesäinen vakipaikka oli jälleen kerran tyhjä ja olin jo kotimatkalla, kun keskustassa auton editse lensi kermanvärinen pikkukyyhky. Nyt on tuuria matkassa.

Kotona sulloessa ravintoa mahaan. Muistelin mitä kaikkea puuttuu listoilta. Pikkusirkku, punarinta, peippo, piekana. 4 P:tä mielessä suuntasin kohti Kauhajokea. Kainaston perunajauhotehtaalla löytyi ensimmäinen, piekana heti kaksinkappalen. Päästyäni pusillaruokinnalle kuulin ettei peippoa ole näkynyt pariinpäivään, joten sen sai unohtaa mutta muut ovat paikalla. Hetken odottelun jälkeen ilmestyi punarinta ruokinnalle, ja pian tämän jälkeen itse pääkohde pikkusirkku. Sirkku oli pitänyt isäntäväkeä jännityksessä puoleenpäivään asti ennen kuin oli ilmestynyt ruokinnalle.

Täristykset aninkujan tornilla tuotti vielä ampuhaukan ja kanahaukan. Kylmän järistyksen amplitudin kasvaessa liiankorkeaksi. Päätin suunnata kotiin, matkalla huomasin ainakin sairastuneen "eka ekaa" pinnakuumeeseen. Onneksi seuraava kerta tulee vasta vuodenkulttua.