Talvilintulaskentaa

Kauden viimeinen talvilintulaskentaosuus osui hienoon talvipäivään, jossa oli jo selvästi kevään tuntua ilmassa. Aurinko lämmitti jo sen verran, että sai taas todeta laittaneensa liikaa vaatetta päälle mittarin näyttäessä kuitenkin -14 astetta. Talitintit ja viherpeipot olivat myös huomanneet kevään tunteen ja lauloivat innokkaasti reitin varrella.


Reittini varrelle osuu kaksi joen ylitystä, mutta tämän talven trendin mukaan olivat paikat jäässä, eikä koskikaraa saatu vieläkään jo muutaman talven ajan kierretyn reitin lajistoon.
Parilta ruokinnalta lajisto kertyy molemmilla varpuslajeilla, mutta vähissä ovat olleet molemmat lajit koko talven. Keltasirkkuja pölähtää lentoon kauratarjoilulta vähintään 60 ja laji onkin selvästi runsain reitillä ennen talitiaista ja harakkaa.

Metsäteille oli tuiskuttanut mukavasti lunta aukkopaikoissa ja touhussa oli kunnon umpihankimeininki. Lumisateen jälkeen on mielenkiintoista selvittää samalla alueen nisäkäslajistoa ja kerrata lumijälkiä. Lumikon ja saukon lisäksi ei tällä kertaa mitään peruslajeja kummempaa. Sähkölinjalla tarkkaileva kanahaukka pääsi reitin uusien lintulajien listalle. Tämänkertaisessa laskennassa havaitsin 14 lajia kahdeksan kilsan reitillä. Yksilömäärä 208 oli hieman alempi kuin muulloin, mikä johtui lähinnä naakkojen puutteesta.
Seuraavan kerran talvilintuja lasketaankin sitten taas marraskuussa ja toivottavaa olisi, että Suupohjassakin reittien määrä lisääntyisi nykyisestä tasostaan. Rareilla reiteillä ei välttämättä mässäillä, mutta muutaman kilometrin lenkki talvisäässä voittaa ainakin penkkiurheilun 6-1!