Vuodareiden kartutusretki Kaskisiin oli aamupäivän suunnitelma. MB:n altailla oli havaittu jo kevään ensisaapujia tukkasotkia, joten se tuntui kohteena parhaalta. Sisämaassa aurinko paistoi aamulla, mutta rannikolla taivas oli pilvinen ja tuulikin tuntui melko voimakkaalta. Kaskisten kalasatama oli täysin tyhjä lokeista, ainoastaan muutamat varikset raakkuivat jäällä kuin pilkatakseen isolokkia etsimään tullutta retkeilijää.
Altailla kellui ainoastaan yksinäinen kyhmyjoutsen, sekä naaras sinisorsa, joka otti siivet alleen ja poistui paikalta. Tukkasotkatkin olivat poistuneet paikalta.
Itse altaat ovat olleet jäässä koko kylmän talven, mikä johtuu MB:n lakkauttamisesta. Altaan poikki mennyt ja pikku-uikun sekä liejukanan lymymestana toisinaan toiminut laiturikin oli muuttanut muotoaan pääsiäiskokon kaltaiseksi.Pois lähtiessäni lensi mustarastas yli tien kappelin kohdassa. Taitaa rastaskin jo huokaista helpotuksesta kylmän talven pikkuhiljaa väistyessä tieltä. Piolahdessa oli meno, kuin miljoonapilkissä aikoinaan kymmenien hahmojen nuokkuessa reppujakkaroillaan jäällä. Merikotkia rundaili kolme kauempana etelässä.
Närpiön Viitin liepeillä hakkuuaukossa oli nähty pari päivää sitten surnia. Liekö sama yksilö jonka rengastin marraskuussa paikalta. Lintu löytyi nytkin ja oli aktiivisen oloinen, joten olisiko myyriä riittänyt aukossa pitempäänkin pitäen pöltsin hengissä kevääseen.
Lumien sulamista odotellen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti