Sply:n verkossa äskettäin retostelemani pyöräretki häämötti edessä ti 1.6.2010 iltasella. Pyörässä oli uusi takavanne ja sisäkumi. Ei kun matkaan n. klo 20.45. Ensin mennään Näsiänmäelle kuuntelemaan peukaloisten aarioita.
No, kolme kertaa pamahti, kolme kertaa polkaistiin taipaleelle. Ei, ei pamahtanut lähtölaukaus, vaan takakumi! Ensin taivalta taittui n. 400 m, kova pamaus ja takaisin ja kumin paikkaukseen, jo rutiinilla. Uusi yritys klo 21.45. Matkaa taittui peräti n. 700 metriä, kun pahaenteinen sihahdus kantautui korviin. Taas takaisin, nyt potutti jo aika lailla. Mietintää, eväiden syöntiä ja sitten vanhan, jo hyllytetyn renkaan paikkaus. Joskohan se kestäisi!
Ja matkaan taas vähän ennen puoltayötä. Nyt suuntana suoraan Hyypänlaakson laulumaat. Kilometri oli jo takana, kun kirottu puhahdus taas kävi ja ei kun lykköö hommiin! Kyllä jääräpäisinkin pohojalaanen jo uskoi, ettei tällä kulkupelillä pääse mihinkään. Kyllä hatutti!
Aamulla heti kauppaan ja uusi ulkorengas ja varmuudeksi vielä uusi sisärengaskin. Koeajo vaikutti lupaavalta ja iltasella uusien eväiden tekoon.
Klo 22.05 uusi yritys Näsiänmäkeä kohti. Nyt sujui entiseen malliin ja meno maistui hienossa illassa.
Näsiänmäessä oli hiljaista, kuten saattoi arvatakin. Liian myöhään olin paikalla. Möykkykylän kautta Tervajärventielle. Varpuspöllön atrapointia paikalla, josta Ville muutamia päiviä sitten oli kuullut varpuspöllön. Turhaa oli viheltelu ja levyn soittaminen. Ei vastausta kylmenevässä yössä. Mutta sitten Harrinkallion tiehaarassa jostain kaukaa kuului varpuspöllön vihellystä, siinä vaiheessa, kun pillit oli jo pantu pussiin ja jalat polkimille. Muutama imitointi viheltämällä ja sieltähän ilmestyi paikalle tosi arhäkkä kaveri. Useat syöksyt aivan kypärää hipoen osoittivat kuka täällä on herra!
Tyytyväisenä jatkoin matkaa kohti Korhoskylää. Yli - Korhosen Heikin nurkilla veteli viitakerttunen korvia hivelevästi kaunista lauluaan. Samaa ei voinut sanoa tutulla paikalla, Korholan Riston nurmipellossa, rääkyvästä ruisrääkästä. Jokisillalta kuuntelin pensassirkkalintua, jonka odotinkin paikalla olevan. Sumun vallatessa jokilaaksoa suuntasin etelään hiekkateitä pitkin. Naurisojan notkossa oli toinen viitakerttunen.
Seuraava maininnan arvoinen laji oli satakieli, joka Pantintien Kesäahteen eteläpuolella lauleli.
Jokilaaksosta ylös punnertaminen oli vetelillä jaloilla tuskan takana, vaikka tahtia antoi ajelun kolmas viitakerttunen Pantintien Könnönkylän puoleisessa päässä, Kantatie 44 läheisyydessä.
Jokilaaksosta ylös punnertaminen oli vetelillä jaloilla tuskan takana, vaikka tahtia antoi ajelun kolmas viitakerttunen Pantintien Könnönkylän puoleisessa päässä, Kantatie 44 läheisyydessä.
Pikitietä matka jatkui etelään mm. 6 leppälinnun (Könnö - Juonikylä -alueella) ja satakielen säestämänä.
Heikkurinkylän kierros ei tuonut mitään uutta, samoin Kirveskylän läpiajo tarjosi tyhjää. Katikan kanjonia lähestyttäessä toiveet päivän sarastuksen myötä taas kirkastuivat. Kanjonin pohjalla oli selvästi kylmempää (mittari näytti alimmillaan +1,9 astetta), mutta linnut tapailivat jo ahkerasti laulunpätkiä. Pikkusieppo ei vain soitoista noteerannut, eikä idulikaan. Mutta Kolmentuulenlakin tyvellä onnisti. Pikkusieppo se siellä Katikanluoman varrella aloitteli lauluaan. Kipusin laelle ja hyvin kuului innokas laulu. Samoin puukiipijä intoutui vetelemään oikein messevästi. Toista pesuetta varmasti puuhailee. Evästauon jälkeen pyöräntyöntö rinnettä ylös ja kun puuskutus vähän hellitti, tavoittivat korvani idänuunilinnun hätäisen säkeen. Hetken matkan päästä kuului toinen ja vielä yksi tuli laulamaan hyvin lähelle paikassa, jossa Hosiojan ja Katikanluoman välinen kannas kapenee muutamiin metreihin.
Mieli oli korkealla ja kun takarengasta vielä oli varaa pumpata tiukempaan timmiin, matka kohti Kampinkeidasta sujui kohtuu mukavasti. Salmenmäen tienvarren hakkiolla lauleli kangaskiuru ensin männyn latvassa, sitten laululennossa. Toista pesuetta lie puuhailemassa.
Kampinkeidas oli hiljainen, ei pohjansirkkua laitarämeellä, ei punajalkavikloa lammilla, ei kalasääskeä suon yllä. Onneksi isokäpylintuparvi (poikue?) ilahdutti kävelymatkan aikana. Kuudes Ekopinna oli plakkarissa.
Alkuperäinen suunnitelmani jatkaa matkaa Nummijärvelle ja Ylimysjärvelle, täytyi hylätä ajanpuutteen ja polkijan kunnon vuoksi. Joten suuntasin takaisin Kiviluomankylään ja Hautalankyläntietä jokilaakson yli (4 ylitys) Kantatie 44:lle ja kotia kohti. Piiparinkylässä lauloi vielä viitakerttunen Hirviluoman notkossa, retken neljäs.
Retki oli ohi klo 7.35 ja mittariin kertyi melko tarkalleen 80 km. Kohtalaisen päivätyön tehneelle maistui aamukahvi ja aamun puuhat muutenkin. Olo oli tyytyväinen, kun suoriutui "urakasta" kunnialla.
Takarenkaan ongelmat poistuivat, kun uskoi viimein, että ulkorenkaassa on vikaa. Mikä aiheutti sitten sen, että jo muutaman sadan metrin jälkeen pamahti, on arvoitus. Silmämääräistä vikaa ei ole havaittu. Yksi pistoreikä siinä on, mutta sen kohdasta sisärengas ei ole rikkoutunut.
Lujalle se otti, mutta pääsihän sillä pyörälläkin viimein matkaan!
Terveisin
Keijo T. Seppälä, Kauhajoki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti