lauantai 26. kesäkuuta 2010

Suomineidon olkapäällä

Jokunen vuosi sitten tuli tehtyä ensimmäinen lapinretki. Silloin kun pääsi takaisin kotiin niin tuli mieleen ettei koskaan enää. No viime vuonna alkoi kaipaamaan jo niin paljon sinne että tänä vuonna sinne on pakko päästä. Vakioreitti laskennassa oli jo käymälläni alueella yksi reitti laskematta joten sinne siis.
Reitin alku oli helppo lavivaara- syväjärvi on tiehallinnon ylläpitämä reitti. joka tosin on nyt lopetettavien listalla.
Polun ylläpitoa siellä ei ole juurikaan tehty. Muutamaa eroosion vuoksi uudelleen reititettyä kohtaa lukuun ottamatta.  Ei kuitenkaan tässä kohtaa.
Ensimmäinen yöpyminen tapahtui syväjärven autiotuvassa.
 
Kämppä on erittäin hyvin pidetty. Siisti kaikki mitä retkeilijä tarvitsee löytyy. ( Trangia ei tietenkään ole tuossa käytössä).
Yöllä alkoi jatkuva sade jonka loppumista en alkanut onneksi odottelemaan vaan lähdin sadekamppeet mukanani kohti puussaslupun autiotupaa. Jonne on vain moottorikelkka reitti joka tuki omaa reitti valintaani. Sade jatkui koko päivän ja muuta kuvaa ei tuolta päivältä ei tullut. 
Seuraavana aamuna (yöllä) 02:00 olin suunnitellut aloittavani linjalaskennan. Mutta sade jatkui ja klo. 00:50 näytti siltä että koko laskenta pitää siirtää seuraavaan päivää. Mutta puolituntia myöhemmin alkoi lännestä tulemaan valkoisempaa pilveä, ja päätin lähteä reitille joskos sää selkeentyisi. Joka sitten tapahtuikin. Ja klo 03:30 olin reitillä ja aloitin laskennan.

Reitti oli maastoltaan erittäin helppo. Vaikeakulkuista maastoa ei ollut ollenkaan tunturi koivikkoa, tunturi nummea (jossa ei ollut vaivaiskoivuja) ja suota. Sää ilmeisesti piti linnut suhkot hiljaisena koska pajulintuja oli vain muutama kerrallaan äänessa ja vain yksi laulava sinirinta. Muutama sinirinta oli kyllä reitillä tiksuttamssa mutta laulamaan ne eivät alkaneet. Parhaimpana oli tundraurpiais pari. Jotka tulivat nierislupun laella vastaan.


Reitiltä tullessa oli paremmin aikaa tarkastella suon lintuja tarkemmin. Josta löytyi helposti suokukko pesintä, vesipääskyjä ja valtavasti liroja. Kuitenkin paremmat kahlaajat (kuirit ja sirrit) loistivat poissa olollaan.
 
Kalattoman järven pohjois rannalla oli erittäin hieno rentukka kukinta. Itse järveltä ei kummempia lajeja irronnut.

Puusasvaaran kämppä taasen näyttää tällaiselta. Varustukseltaan kämppä on huonompi kuin syväjärven ja käytön jälkiä on enemmän.
Sisällä on kuitenkin lämmin kamiina jossa vesijäähdytteiset kumisaappaat kuivuvat nopeasti.

Päivällä oli käytävä tarkastamassa itse puussasvaaran rinteet ja näkymät.

Ja valtakunnan raja. Kova tuuli takasi sen että pinnoja ei norjasta herunut.

Ja Suomen puoleltakaan ei lähtenyt kuin niittykirvinen joten kiiruna saa vielä odottaa. Kuvassa näkyy myös vaellussauvat. Joita ensimmäisen kilometrin aikana kirosin turhiksi tikuiksi, mutta ylämäessä tuntui helpottavan menoa ja hyllyvällä suolla tuo mukavat 2 lisä tukipistettä kannattamaan kulkijaa. Suosittelen erittäin lämpimästi suokomppaukseen.
Sitten oli jo paluu matkan aika. Reittinä sama kuin tullessa, mutta nyt kuivassa säässä. Kun poroaita ja moottorikelkka reitti kohtaavat niin on tehtävä jonkinlainen este. Täällä on rakennettu silta poroaidan ylitse. Lankut ovat harvassa joten porojen ei pitäisi siitä uskaltautua ylitse. kuitenkin toiselle puolelle oli asetettu köydet varmistamaan. Sillan kupeessa varoitteli mustaviklo ahkerasti.

Ja tässä pakollinen poro kuva.
Edellis päivän sateet nostivat vettä myös purossa keskijoen ylitse menevä silta oli täysin veden saartama.
Tässä ei enää saapas riittänyt. Kuten ei viimeisessä suosilmäkkeessä jossa jalka komeasti upposi polvia myöten turpeeseen. Onneksi ylösnousu oli helppoa sauvojen ansiosta.

Ilmeisesti kolme päivää saapas jalassa aiheutti sen että oikeassa jalassa alkoi kumma särky joka epäilytti sen verran ettei uskaltanut enää tehdä lenkkiä tarvatovaaran suuntaan. Vaan piti tyytyä teräväharjujen maisemiin. Sen verran teräviä harjut ovat ettei mönkijöillä ei sinne ole uskaltauduttu.
Loppuun on laitettava kuva paikasta johon auton jätin. 90-luvun alkupuolella hiihtokeskusbuumissa myös tänne rakennettiin hiihtokeskusta. Päärakennus on valmis ja rinteet raivattu lavivaaraan, mutta sitten ilmeisesti saapui lama ja rahat loppuivat ja paikalle ei muuta ole tehty.

Takaisin suupohjaan oli pysähdyttävä liminganlahdella ja sannanlahdella joskos hietatiira sattuisi näkymään. Tornissa oli jo muita bongareita ja heiltä kuulin että lintu lennellyt jokin aika sitten ja kadonnut läheiselle venevalkaman suuntaan reilu 20 minuuttia kärvisteltyä hietatiira saapui ja lenteli erittäin komeasti tornin ympärillä valitettavat kellään tornissa olijalla ei ollut kameraa joukossa ja tiiran ohitukset lähietäisyydeltä jäi ikuistamatta. Joten en voi kuin sanoa GOMEE oli.

1 kommentti:

  1. Kiinnostavaa lukea Jussin retkikertomusta! Tuli pala kurkkuun, kun muisteli omia nuoruuden retkiä Käsivarren Lappiin 1970-luvun alkupuolella. Aivan noissa maisemissa en ole liikkunut, mutta vähän alempana Hetan seudulla sekä Kilpisjärven-Haltin suurtuntureilla. Juhannuksen aikoihin 1973 käytiin velimiesten kanssa Haltilla, lunta piisasi vielä heinäkuun ensi päivinäkin Lossujärven suunnalla riittävästi. Lintujakin oli kyllä mukavasti siiihen aikaan äänessä ja liikkeellä, ei vain ollut sopulivuosi silloin. Ajoittaisesta ankeudestakin huolimatta mukavia muistoja noista Lapinreissuista on jäänyt mieleen monien valokuvien lisäksi. Jussille tunnustus aktiivisuudesta ja sitkeydestä, pystyisimmepä me vanhat jäärätkin vielä tuollaisiin reissuihin.

    Terveisin

    Keijo T.

    VastaaPoista