Yöretki ja rengastelua

Keväällä seurasin kuusitinttiä joka haki koirankarvoja ahkerasti pesävärkikseen. Omissa pöntöissäni laji on suhteellisen harvalukuinen joten tintin puuhia oli mukava seurata. Edellisellä Teuvan reissulla menin katsomaan minkä pöntön tintti on valinnut. Ensimmäisen ehdokkaan jouduin toteamaan pudonneen puusta ja harmittelin laiskuuttani, kun ei tullut kevättalvella huollettua pönttöjä. Ei muutakuin pönttö käteen ja takaisin puuhun tai ei sittenkään. Sisältä alkoi kuulua piipitystä ja samassa kuusitintti emo saapui paikalle varoitellen. Kurkistin varovasti pönttöön ja totesin tintin tehneen pesän pönttöön vaikka se makasi poikittain maassa, lentoaukko miltei maata vasten. Pesä oli rakennettukin sisään niin ettei pöntön voinut olettaa tippuneen vasta pesinnän jo alkaessa.
Vajaan parin viikon päästä pöntössä oli kolme suurta poikasta.
Kesäkuun toisena viikonloppuna oli melkoiset helteet, mutta metsään oli mentävä. Edestä miltei lentoon jo päässyt variksen poikanen sai renkaan nilkkaansa ja suurta ihalua rengastusnäytöksen nähneiltä lapsilta. Mahtoi olla variksen elämän kamalin ja hienon hetki...

Helleviikonlopun ohjelmaan kuului myös yörekti. Lähdimme Jussin kanssa Närpiön peltoteille ja lahdille tekemään pienen kierroksen. Sää oli mitä parhain.

Pienten peltoteiden varsilla oli mukavasti äänessa ainakin ruisrääkkiä. Kuvassa näkyvän peltokujan varressa huuhteli yön mukavin havis - viiriäinen.
Radiossa pyörivä tasoristeyskampanja ei ainakaan Jussiin ollut purrut. Siinä kuunnellaan missä on hyvän näköistä maastoa! Tällekkin paikalle kuului pari rääkkää ja useita satakieliä.
Parista pöntöstä löytyi pikkuvarpusen pesä. Isoilla poikasilla näkyy jo tumma poskitäplä.
Vuoden projektilajin poikasia oli myös jo pelloilla. Pienellä spurtilla poijat kiinni ja ceeteet koipiin.

Juhannus meneekin sitten tuulihaukkojen parissa...