Valkoposkilaskentaa pohjustamassa

Valkoposkihanhet lasketaan syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna (31.8.-2.9.) koko Suomessa (laskentaohjeet). Valkoposkihanhi on mielenkiintoinen uudisasukas, joka on löytänyt nopeasti sijansa myös Suupohjan pesimälinnustosta. 

Viikonlopun laskentaa pohjustettiin alkuviikon retkellä, joka suuntautui Kristiinaan. Ensimmäiset valkoposkihanhet tulivat vastaan Dagsmarkin keskustassa, missä nelisensataa hanhea kierteli pitkään sopivaa ruokailupaikkaa etsien.

Valkoposkihanhien pääjoukko löytyi tutuilta pelloilta Lillsundintien risteyksen tuntumasta. Samat pellot ovat myös keväisin hanhien ja joutsenien suosiossa.

Pelloilla oli tarjolla hanhille sopivan lyhyt nurmi. Myöhäisen kesän vuoksi perunat ovat vielä mullissa ja viljat puimatta. Hanhia on lähes mahdoton löytää korkean kasvillisuuden keskeltä.

Lillsundintien risteyksen nurmilla laidunsi noin 1500 valkoposkihanhea, joista tuhat lintua lähti lähes välittömästi Härkmeren suuntaan merikotkan hätistämänä. Kovahermoisempi osa hanhista nosti päitään hetkeksi, eikä hätkähtänyt, vaikka myös ampuhaukka kiiti parven yli hanhien päitä hipoen.

Isojen parvien pääluvun laskeminen ei ole aivan yksikertaista, sillä yksittäiset linnut jäävät helposti piiloon kasvillisuuden katveeseen tai muiden lintujen taakse. Hyvä esimerkki hanhien laskemisen vaikeudesta nousi esiin, kun oli katsellut hanhia noin parikymmentä minuuttia.

Yllättäen huomasin hanhien takaa pilkottavan valkoisen kyljen. Ihmettelin, etten ollut huomannut hanhien seurassa ollutta joutsenta aiemmin. Vaan ei linnusta joutseneksi ollut.

Tarkempi katsominen paljasti linnun väreiltään vinksahtaneeksi valkoposkihanheksi. Linnun selkä oli lähes yhtä vaalea kuin maha ja myös pään mustat osat olivat huomattavan vaaleat.  

Viikonlopun hanhilaskennassa kannattaa olla tarkkana. Hanhiparvien seurasta voi löytyä monenlaista mielenkiintoista katsottavaa. 

Lapväärtin lisäksi perinteisiä valkkaripaikkoja on ollut ainakin Piolahden ympäristössä. Pienempiä parvia voi liikkua myös kauempana vakiintuneista ruokailupaikoista. 

Erityisen hyvä aika hanhien laskemiseen on illalla, kun hanhet siirtyvät pelloilta saariston yöpymispaikoille. Vinkkejä hanhien ruokailupaikoista ja yöpymislentojen ajankohdista löytyy Tiirasta.

 

 

Elokuun aamua Siipyyn lintutornilla

Elokuinen aamu Siipyyn lintutornilla on leppoisa. Selkeän yön jäljiltä lämpöä ei ole monta astetta, mutta heikko tuuli ja vauhdikkaasti nouseva aurinko korjaavat tilanteen nopeasti.

Lintumaailmassa on rauhallisen odottava tunnelma. Keskikesän kahlaajamuutto on hiljentynyt ja monet saariston pesimälinnut ovat jättäneet kotiseudut taakseen. Naurulokkien ja tiirojen muutto on edennyt pitkälle, mutta merikihut ovat viihtyneet pesimäpaikoillaan huomattavan kauan.

Storbådanin mökin ympärillä pyörii runsaasti lokkeja. Vanha merikotka järjestää näytösluontoisen esityksen ja käy hakemassa saaresta lokinpoikasen ateriakseen. Kotkan raahatessa raskasta saalistaan mantereelle saaren ympärillä kiehuva lokkiparvi asettuu nopeasti aloilleen.

Koskeloilla ja joutsenilla on runsaasti keskenkasvuisia poikasia, joita emot käyvät esittelemässä lintutornin edustalla. Perhekoossa isokoskelo vie ylivoimaisen voiton mutta joutsenet saavat lisäpisteitä molempien vanhempien osallistumisesta poikasten hoitoon. Tornilla vierailevat joutsenet ovat nimenomaan laulujoutsenia, jotka ovat asettumassa aiemmin kyhmyjoutsenten hallitsemiin saaristomaisemiin.

Elokuussa saariston vakiovieraisiin kuuluvat harmaahaikarat, jotka huilaavat hetken joutsenperheen seurassa. Viiden haikaran porukka ei jaksa kauaa seisoa samoilla kivillä, vaan matka jatkuu kohti pohjoista. Elokuu on kiertelevien haikaroiden parasta aikaa, sillä tähän aikaan harmaahaikaroita pääsee näkemään myös sisämaan kosteikoilla ja jokivarsissa. Tänä vuonna harmaahaikaroita näkyi kevään ja kesän aikana melko niukasti, joten syysvieraat ovat tavallista odotetumpia.

Siipyyn lintutornin lähipuissa pyörii runsaasti lintuja. Varispoikueet partioivat rannalla, josta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista tutkittavaa. Merikotkan tai muiden isojen petolintujen liikkuessa lähimaisemissa tarkka tähystys on kuitenkin tarpeen.

Lintutornin lähimäntyjen latvoissa keikkuu myös pienempiä lintuja: pajulintuja, hippiäisiä ja tiaisia. Latvusten ympärillä pyörii silmin nähden runsaasti hyönteisiä, joten nälkä ei varmaan kiusaa mäntyjen oksankärjissä keikkuvaa nuorta sinitiaista.